Huumori on tärkeä osa viihdettä
Viihteen on tarkoitus tuottaa mielihyvää ja iloa ihmisille. Viihde voi olla ihmistä osallistavaa, tai vaihtoehtoisesti vain katseltavissa tai kuunneltavissa olevaa. Joka tapauksessa viihde on kautta aikojen ollut tärkeä osa ihmiskuntaamme. Jokainen meistä kuluttaa viihdettä, ja tietää myös mistä sitä voi saada. Viihdettä voi olla esimerkiksi festivaaleilla kuunneltava rock-musiikki, pienen maalaispitäjän kesäteatteri, Ilkka Remeksen uusin jännitysromaani, tai vaikkapa osallistuminen netin parhaimmat arvonnat ja suosituimmat arvonnat Arvontamaailman nettisivuilla.
Koska viihteen on tarkoitus tuottaa ihmisille iloa, on huumori tietysti tärkeä osa viihdettä. Huumorin on todettu paitsi lisäävän ihmisten sosiaalisuutta, myös tutkitusti todettu lieventävän stressiä ja auttavan käsittelemään hankalia tunteita. Kaiken kaikkiaan huumorin on todettu edistävän ihmisten hyvinvointia.
Suomalainen musiikki on viihdyttänyt vuosisatoja
Musiikki on paitsi taidetta, myös keino viestiä. Suomalaisen musiikin juuret ulottuvat pitkälle, jo kauas ennen maamme itsenäistymistä. Suomalaisen taidemusiikin isänä on kautta aikojen pidetty Friedrich Paciusta, joka on säveltänyt muun muassa kaikille suomalaisille rakkaan Maamme -laulun. Vieläkin kauempana historiassamme, suomalaisen musiikin alkujuurilla, mainitaan toki myös kalevalainen runolaulu, sekä saamelainen joiku.
Suomalainen musiikki pyöri aluksi pitkälti kirkkomusiikin ympärillä. 1880-luvun tietämillä, syntyi uusi musiikillinen aikakausi, suomalaisten säveltäjien, kuten Sibeliuksen ja Järnefeltin ansiosta. Talvisodan aikaan maamme musiikkihistoriassa puolestaan korostuivat sotamarssilaulut, sekä etenkin erilaiset hupilaulut, joiden tarkoitus oli tarjota hetkellistä piristystä, eli viihdettä, sodan ankeiden olojen keskelle.
Maamme itsenäistymisen jälkeen, musiikkikulttuuri muuttui, kun uusia musiikkisuuntauksia alettiin etsimään Euroopasta. Populäärimusiikki alkoi ottaa valtaa suomalaisessa musiikkikulttuurissa: 1920-luvulla Suomeen rantautui Saksasta muun muassa iskelmämusiikki, jonka suosio jatkui useita vuosikymmeniä. Iskelmämusiikki kulki mukana myös viihdettä tarjoavissa elokuvissa, ja vähitellen myös naisartistit, mainittakoon esimerkkinä Laila Kinnunen ja Annikki Tähti, pääsivät viihdyttämään kansaa.
Rock-musiikin ja myöhemmin myös punk-musiikin ottaessa vallan suomalaisesta musiikkikulttuurista 1960-luvulta alkaen, voidaan musiikin todeta olleen varmasti yksi kansaa eniten viihdyttävimmistä kulttuurin muodoista. Musiikkia kuuntelivat jo lähes kaikki yhteiskuntastatukseen katsomatta.
Populäärimusiikki viihdyttää kansaa
Musiikin on tutkitusti todettu aiheuttavan mielihyvää, ja tätä kautta vaikuttavan ihmisen mielialaan. Populäärimusiikiksi kutsutaan musiikkia, jonka tarkoitus on viihdyttää nimenomaan suurta kansanjoukkoa kerralla. Pop-musiikiksi lasketaan lähes kaikki musiikki, joka on saavuttanut suurta suosiota, ja jota esitetään suurelle yleisölle esimerkiksi festivaaleilla tai vaikkapa levyn muodossa.
Suomalaisen populäärimusiikin katsotaan alkaneen iskelmämusiikin rantauduttua maahamme. Tanssilavoilla yhdistyivät tango- ja iskelmämusiikki, ja sanoituksista alettiin tehdä yhä viihdyttävämpiä ja humoristisempia. Myös ulkomaisia kappaleita käännettiin paljon suomeksi, ja sanoituksia muunneltiin suomalaisille viihdyttävämpään ja ymmärrettävämpään muotoon.
Kaikesta huolimatta kotimaisella huumorimusiikilla on pitkä ja ristiriitainen historia. Vaikka humoristinen populäärimusiikki viihdytti ja loi yhteenkuuluvuutta kansan keskuudessa, meni osa humoristisista sanoituksista mauttomuuden puolelle. Esimerkiksi Yleisradio joutui sensuroimaan todella monia kappaleita, jotka olivat sen mielestä liian kaksimielisiä, seksuaalisesti kärjistettyjä, alkoholiin tai huumausaineisiin viittaavia tai niissä esiintyi muulla tavoin rivoja ja epäilyttäviä ilmaisuja. Muun muassa Irwin Goodmanin 1965 julkaisema Työmiehen lauantai -kappale, joutui Yleisradion soittokieltolistalle runsaiden alkoholiin viittaavien sanoitustensa takia. Vuonna 1972 myös maamme silloinen presidentti Kekkonen otti kantaa Tsizoit-yhtyeen Rajan kasvatti -kappaleeseen, ja piti sitä suorastaan ulkopoliittisena skandaalina. Kappale päätyikin äkkiä soittokieltoon.
Nykyään musiikki saa olla avoimempaa
Yleisradio lopetti kappaleiden sensuroinnin jo vuonna 1972, mutta sitä on siitä huolimatta epäilty sensuroinnista myöhemminkin. Ajat ovat muuttuneet paljon, nykypäivänä esimerkiksi v-sanaa kuulee niin televisiossa kuin radiossakin melko usein.
Esimerkiksi pop-artisti Sannin Että Mitähän Vittua -kappale, soi julkaisuvuonnaan 2016 jatkuvasti radiossa, ja oli tuolloin nopeimmin kultaa striimannut kotimainen kappale Suomessa. Kappaleen sanoitukset saivat aikaan kovan mediamylläkän, mutta tästä huolimatta radiokanavat soittivat – ja soittavat edelleen – kappaletta. Toki kappaleesta tehtiin myös 2. versio, jossa v-sana ei kuulu kunnolla, mutta sitä tuskin kukaan alkuperäisen version kuultuaan, pystyy enää erottamaan.