Huumorin historia
Nauru pidentää ikää – senhän tietävät kaikki. Tiedätkö sen sijaan, mikä on naurun ikä? Milloin nauraminen on syntynyt ja miksi?
Huumori on kuulunut ihmislajin elämään vuosituhansien ajan. Se on kuitenkin muuttunut ja kehittynyt, eivätkä nykypäivän ihmiset ymmärrä enää muinaisia vitsejä
Huumorin juuret syvällä esihistoriassa
Ihminen on ainoa eläinlaji, joka omaa huumorin lahjan. Tämän ainutlaatuisen ominaisuuden ansiosta voimme nauraa vitseille, letkautella huvittavia toteamuksia ja keppostella.
Huumori on kuulunut elämäämme jopa ennen kuin opimme kommunikoimaan kielillä. Ihmislajille ominaisia piirteitä tutkivat antropologit ovat esittäneet naurun kehittyneen jo esihistoriallisilla ajoilla.
Sen lähtökohtana pidetään murahduksia, joita esihistorialliset ihmiset päästelivät rymytessään huvin vuoksi lajitovereidensa kanssa.
Mikä meitä naurattaa?
Jo Platon ja Aristoteles pohdiskelivat asiaa, ja Sigmund Freud omisti sille tutkimuksia. Mikä tekee vitsistä hauskan? Mikä saa meidät nauramaan?
Aristoteles oli vakavaluontoinen mies, jota huumori lähinnä huoletti. Hän kuitenkin ymmärsi, miten ihmiset saadaan nauramaan. Retoriikka-teoksessaan hän valaisee, että naurattajan täytyy luoda ensin odotusta ja sitten yllättää kuulijat käänteellä, jota kukaan ei osaisi odottaa.
Tämä klassinen kaava näkyy niin muinaisissa kuin tämän päivän vitseissäkin. Tässä on esimerkki ennen muinoin kerrotusta vitsistä:
Kulkuri osui hautajaisiin ja kysyi haudan äärellä seisovalta mieheltä: “Kuka tässä lepää?”Mies vastasi kulkurille: “Minä, nyt vaimoni vihdoin ollessa kuopattu.”
Toisaalta alatyyliset vitsit ovat naurattaneet aina. Esimerkiksi antiikin Roomassa kerrottiin klassista vitsiä:
“Aasin huulille ohdakkeet ovat kuin salaattia.”
Tänä päivänä lausahdus ei hekotusta herätä, vaan ennemminkin hämmennystä. Mikä sitten sai muinaiset roomalaiset hohottamaan tälle vatsa kippurassa?
Vastaus löytyy kontekstista. Aikanaan salaattia pidettiin mieskunnon nostattajana, eli siitä puhuminen yhdistyi kansan mielissä miehiseen elimeen ja seksiin. Salaatti aasin huulilla oli siis kerrassaan hulvaton heitto.
Pieruhuumori nauratti keskiajalla samaan tapaan kuin tänä päivänäkin. Esimerkiksi bonnacon, härkämäisen tarueläimen, kuvattiin usein puolustavan itseään suoliston kaasujen avulla.
Miksi huumoria on aina ollut?
Vitsejä on siis kerrottu jo vuosituhansien ajan. Toinen mielenkiintoinen kysymys onkin se, minkä takia näin on. Miksi huumoria ylipäätään on olemassa?
Sen perimmäinen synnyn syy lienee yhteisöllisyyden luominen ja vahvistaminen. Sen avulla on voitu luoda tunne ryhmästä ja yhteenkuuluvuudesta.
On tutkittu, että huumorin käyttäminen auttoi kivikauden aikaisia ihmisiä myös selviytymään. Huumorintajuista ihmistä pidettiin jo ennen muinoin älykkäänä – yleensä tämä paransi asemaa yhteisössä. Pidetty ihminen taas joutui epätodennäköisemmin kuolemaan johtaviin kamppailuihin vaikkapa ruoasta.
Lisäksi vitseillä on ollut merkityksensä sodankäynnissä ja taisteluissa. Vihollista on voitu pilkata huumorin keinoin, mikä on valanut rohkeutta ja vähentänyt jännitystä.
Syiden joukkoon mahtuu tietysti se, että huumori yksinkertaisesti tuo elämään lisää nautintoa. Sen avulla voidaan laukaista jännitteitä ja rentouttaa seura. Toisaalta se voi auttaa keskustelemaan kriittisistäkin asioista ja vähentämään niiden luomia paineita.
Voiko huumori olla liikaa?
Etenkin nykymaailmassa, jossa viraalisuus on yhden klikkauksen päässä, joudutaan huumorin lähteitä miettimään useampaan kertaan. Periaatteessa aiheesta kuin aiheesta voidaan vitsailla, mutta onko se aina soveliasta?
Varsinkin nykypäivänä suositussa hirtehishuumorissa raja saattaa joskus ylittyä. Tästä on hyvä esimerkki aiemmin tänä vuonna noussut kohu Jimmy Carrista ja hänen vitsistään koskien romanialaisten joukkomurhaa.
Rankan mustasta huumoristaan tunnettu koomikko sohii tabuja joka suuntaan, mutta holokaustilla vitsailu synnytti yleisössä jo naurun sijaan raivon. Britannian kulttuuriministeriö jopa esitti lakia suoratoistopalvelujen sisältövastuusta tapahtuman johdosta.
Mille Suomessa nauretaan?
Kulttuuriset erot vaikuttavat siihen, mikä nyt naurattaa. Esimerkiksi poliittinen satiiri on tärkeä huumorilaji monissa Keski-Euroopan maissa, kun taas Suomessa sitä ei juurikaan tehdä.
Suomalaisten huumorintaju on tyypillisesti vähäsanaista ja vähäilmeistä, usein hieman mustaa. Toisaalta meiltä löytyy monta eri genreä, joiden sisällä huumorinkukka kukkii rehevästi.
Ajatellaanpa vaikkapa Pikku-Kalle-vitsejä, Kummeleita, Fingerporeja, Turhapuroja tai Kumman Kaa -sarjaa. Kummelit-sarjasta tuli niin suosittu, että siitä tehtiin jopa oma kolikkopeli. Jotkin pikakasinot tarjoavat sen edelleen valikoimissaan.
Lopuksi
Samaan tapaan kuin kulttuurit ovat alttiita muutoksille, sitä on myös huumori. Vitsinaiheet ovat kehittyneet ja muokkautuneet tähän päivään mennessä paljon, vaikka nauramisen ydin onkin pysynyt samana. Olipa hörötyksen syy tai historia sen takana mikä hyvänsä – joka tapauksessa nauraminen tekee meille hyvää.
