Politiikkavitsit

Toimittaja kysyi Purralta:
- Miksi valtion menoja ei leikata, jos kerran tulot pienenevät?

Purra vastasi närkästyneenä:
- Kuulkaas nyt arvon toimittaja, tämä on politiikkaa, eikä mitään todellista elämää!

Vasemmistoliiton pitkäaikainen avustaja pyysi Li Anderssonilta palkkiokseen valtion virkaa.

Andersson pahoitteli:

- Juuri nyt ei ole sopivia valtion virkoja avoinna... Mutta, me voimme perustaa komitean tutkimaan, miksei sopivia virkoja ole, ja sinä saat sen komitean puheenjohtajan viran.

Mikä on poliitikon paradoksi?

- Puolet ammatista on puhumista asioista, joista ei tiedä mitään, ja toinen puoli vaikenemista siitä minkä tietää.

Kalle tuli toiseksi juoksukilpailussa.

Kilpailun järjestäjä onnitteli häntä ja sanoi:
- Toiseen palkintoon kuuluu, että saa kätellä pääministeriä.

Kalle:
- Mieluummin potkaisisin häntä persuuksille!

Kilpailun järjestäjä:
- Pahoittelen, se on ensimmäinen palkinto.

Olipa kerran demokraattinen kansantasavalta. Tämä onnellisten ihmisten maa joutui kuitenkin pahojen voimien valtaan. Järjestettiin näennäiset presidentinvaalit, joissa ihmiset saivat äänestää kahta kovana piereskelijänä tunnettua henkilöä.

Vaaleissa molemmat ehdokkaat saivat yhtä monta ääntä ja maata johtavat herrat olivat ihmeissään. Siispä päätettiin ratkaista asia pierukilpailulla.

Ensimmäinen ehdokas aloitti ja pieru kuulosti siltä, kuin valas olisi röyhtäissyt tunnelissa. Se oli komeaa!

Toisen ehdokkaan vuoro tuli, mutta pitkän odottelun jälkeen ei vieläkään kuulunut mitään!?!

Tuomarit ihmettelivät ja varoittivat toista ehdokasta, ettei kohta ehdi edes yrittää?

Toinen ehdokas vastasi:
- Kai jouran mää...

Ja sitten kaikki alkoivat hurraamaan ja taputtamaan kovasti.

Toinen ehdokas nimittäin osasi puhua pieruillaan, ja hän olikin koko vaalien ajan seissyt käsillään päästämällä peräpäästään pierunhuuruista puhettansa. Sitä ei vaan kukaan vielä ollut tuolloin hoksannut, koska toisen ehdokkaan peppua ja päätä ei erottanut toisistaan.

Hänestä tuli siis uusi presidentti tähän kaukaiseen maahan, minne aurinko ei paista.

Vihreä poliitikko saapui taivaan portille. Portilla Pietari vilkaisi saapujaa ja selaili isoa kirjaansa kiivaasti edes takaisin, samalla päätään raapien.

Pietari lopulta totesi: 
- Mitäs ihmettä te täällä nyt jo teette, teidän kuolinaikanne ei pitäisi olla vielä lähelläkään.

Poliitikko:
- Katsos kun kävelin iltakävelyllä hiekkarantaa pitkin ja satuin löytämään hiekasta pienen lyhdyn. Pyyhkäisin siitä hieman tomua pois ja sieltä ilmestyi henki. Henki totesi että perinteisesti saat yhden toivomuksen koska vapautit minut lampusta mutta voit toivoa vain asioita jotka hyödyttävät muita kuin itseäsi...

Pietari katsoi poliitikkoa ihmeissään ja odotti kovasti jutun jatkuvan.

Poliitikko jatkoi tarinaansa:
- Mietin sitten siinä hetken ja toivoin että maailmasta katoaisi se asia, joka haittaa eniten Suomen ympäristönsuojelua...
... Ja seuraavaksi huomasinkin olevani taivaan portilla.

Toimittaja:
- Herra pääministeri, mitä teillä on sanottavaa budjetista?

Pääministeri:
- Ei mitään.

Toimittaja:
- Tiedän, mutta tarkoitinkin, miten muotoilette lausuntonne?

Mikä on Suomi?
- Venäjältä vuonna 1917 irronnut pala tervettä järkeä.

Timo Soini oli ulkoministeriaikanaan myös viikon työmatkalla Japanissa. Hän oli matkallaan enemmän kuin tyytyväinen.

Hänellä oli huoneena hulppea sviitti jossa hän saattoi rauhassa lepäillä. Häntä ei esimerkiksi vaivattu millään tyhjänpäiväisillä virallisilla tapaamisilla, kokouksilla tai tutustumiskäynneillä eri kohteisiin.

Ruokaa ja upeita aterioita sen sijaan kannettiin hänen eteensä pitkin päivää...

Matkaviikon päättyessä eräs japanilaisista isännistä lähestyi Soinia hienotunteisesti kysyen:

- Milloin mestari on oikein aikeissa otella?

Millä nimellä tunmetaan Antti Rinteen hallituksessa avustaja, joka vastaa asiakirjojen tulostamisesta?

- Rintti-Anne.

Sauli on hieman stressaantunut tiukan vuoden loppupuolella eikä meinaa eräänä iltana saada unta, joten hänellä on Jennille toive:

- Voisitko lukea minulle jotain otteita kirjastasi, jotta voisin nukahtaa nopeammin?

- Sauli kulta, minulla on vielä näin iltaseitsemältä paljon tehtävää, mutta laitan sinulle jonkin tallenteen netistä.

- Kansalaiset...

Härmäläinen isä sanoi yli 30-vuotiaalle pojalleen:
- Olis sun jo aika mennä naimisiin.

Poika vastasi:
- Kihloossa ollaan ja naimisiin mennään kahren viikon päästä.

Isä uteli:
- Ja kuka se sun valittusi on?

Poika:
- Naapurin Petteri.

Isä huusi kauhuissaan:
- Ja et perkele mene, se on demari!

Entinen pääministeri Marin meni kurkkukivun takia lääkäriin. Lääkäri tutki kurkkua ja sanoi:
- Ei voi olla totta! Ei voi olla totta!

Marin hätääntyi ja parkaisi:
- No mitä siellä on?

Lääkäri rykäisi ja katsoi Marinia. Lopulta hän virkkoi arasti:
-Tuota, ääh, joo, olette puhunut niin paljon paskaa, että täällä on peräpukamat.

Erästä puhetta pitäessään Jussi Halla-aho luetteli vuolaasti kaikenlaisia numerotietoja.

Puheen jälkeen joku kysyi häneltä:
- Kuinka ihmeessä muistatte kaikki luvut? Johan niiden keräämiseenkin kuluu aikaa päiväkausia.

Halla-Aho:
- Ja valtamedialta vielä pitempään todistaa lukuni vääriksi.

Haastattelija kysyy Juha Sipilältä:
- Mitä pitää tehdä tullakseen poliitikoksi?

Sipilä vastaa:
- Niin, ensiksi täytyy osata sanoa, mitä tapahtuu huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa ja ensi vuonna.

Haastattelija:
- Ja toiseksi?

Sipilä:
- Toiseksi täytyy osata selittää, miksi niin ei käynytkään.

Väyrynen ilmestyi tatskapuotiin ja ilmoitti haluavansa oikeaan otsalohkoonsa tosi ison, monimuotoisen, ruskean tatuoinnin.

Vähän asiaa ihmetellen ajeli tatuoitsia Väyryseltä tukan pois oikealta puolelta otsaa ja alkoi tatuoida siihen ison musteläiskän näköistä länttiä.

Parin tunnin kuluttua tatuointi oli valmis ja hirveän näköinen muodoton läiskä punersi vielä verestäen Väyrysen otsassa.

Kun Paavo kaiveli tiskillä lompsaansa maksaakseen, ei puodin pitäjä malttanut olla kysymättä, oliko Paavolla joku erityinen syy tatuoittaa tuollainen mitään tarkoittamaton läiskä loppuelämäkseen otsaansa.

Tähän Väyrynen vakavana:

- No, olimme taannoin Mihail Gorbatshovin kanssa illallisella keskustelemassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja puheenvuoroni jälkeen nousi Gorbatshov kunnioittavasti ylös tuolistaan, naputti omaa ruskeaa läikkäänsä otsassaan ja sanoi:
“...taitaa toveri Väyryseltä puuttua täältä jotain?“

Herra pääministeri, mitä mieltä olette ydinvoimasta?
- Öö... Se on sähköä.

Mihail Gorbatshovilla,
oli omituinen päähänpinttymä

Mikä oli Martti Ahtisaaren kissan nimi?
- Mara-katti.

Putin meni baariin ja istui baaritiskin ääreen.

Baarimikko kysyi:
- Mitä saisi olla?

Putin:
- Yks Valko-Venäjä.

Mikä ero on sadan metrin juoksulla ja suomalaisella politiikalla?

- Sadan metrin juoksussa sinut hylätään, jos varastat kaksi kertaa.

Montako ministeriä tarvitaan vaihtamaan lamppu?

- Kaksi. Toinen sanoo kansalle, että kaikki mahdollinen tehdään ja toinen kiertää lampun vesihanaan.

Sipilän hallitus lupasi jakaa työttömien määrän puolella ja kansa hurrasi!

Mutta muuan matemaatikko alkoi epäillä ja suoritti seuraavan jakolaskun:

- 232 000 : 0,5 = 464 000.

Poliitikon iltarukous:
- Jumalani, anna sanojeni olla makeita ja tuoreita, sillä voi olla, että huomenna joudun syömään ne.

Poliitikko on kuin akrobaatti.
Kun sanoo yhtä ja tekee toista,
on keskimäärin tasapainossa.