Alikersantti on ärhäkkä

Poimintoja aiheesta Armeijavitsit

Joukkueenjohtaja tenttasi alokasta metsäleirillä:

- Alokas Nönnönnöö, miten toimitte, jos havaitsette öisellä vartiovuorollanne epämääräisen hahmon ryömimässä kohti leiriä?

Alokas:

- Tartun kapteenia rivakalla otteella kainaloista ja autan hänet punkkaansa.

Pekka oli kutsunnoissa ja pyysi lääkintäupseerilta vapautusta asepalveluksesta likinäköisyyteensä vedoten.

Lääkintäupseeri vastasi:
- Ei se ole mikään syy vapautukseen. Teidäthän voidaan panna etulinjaan!

Alokas Nönnönöö oli armeijan tulotarkastuksessa. Lääkäri huomasi hänen rinnassaan ison läiskän.

Lääkäri kysyi:
- Mikä tuo on?

Alokas vastasi:
- Syntymämerkki.

Lääkäri:
- Onko se ollut siinä pitkäänkin?

Venäläisen upseerikoulun taisteluoppaassa luki:
- Atomiräjähdyksen sattuessa osoita pistoolilla räjähdyksen suuntaan.

Eräs upseerioppilas kysyi kouluttajalta tämän ohjeen tarkoitusta, sillä sen tarkoitus vaikutti hänestä käsittämättömältä.

Kouluttaja vastasi:
- Yksinkertaista. Räjähdyksen lämpösäteily sulattaa pistoolin metallin, ja jos pistooli on kotelossa, sula asemetalli valuu jalkaa pitkin saappaaseen, aiheuttaen epäsotilaallista käytöstä.

Mikko Alatalo soitti kitaraa ja sai potkut armeijasta.
Hänestä tuli kuitenkin Kansanedustaja ja tunnettu muusikko...

Mitä yhteistä on vauvoilla ja upseereilla?
- Kummatkin luulevat, että he saavat mitä tahtovat kun vain huutavat tarpeeksi kovaa.

Möttönen oli aloittanut varusmiespalveluksen.

Alikersantti tiedusteli:
- Onko alokas Möttönen iloinen saadessaan pukeutua armeijan harmaisiin?

Möttönen vastasi:
- Kyllä, herra alikersantti.

Alikersantti jatkoi:
- Ja mikäs alokas Möttönen onkaan siviilissä?

Möttönen:
- Vielä iloisempi.

Intissä tupakaverilla oli melkoisen pitkä, kookas elin, sellainen haarojen välissä roikkuva letku.
Joskus jäi hänellä kävellessä jopa kantapään alle kivuliaasti.

Lopulta hän vaimonsa kanssa meni kirurgin juttusille:
- Onnistuisiko tuon elimen korjaaminen, kun tosiaan välillä se jää kantapään alle ja sen jälkeen sillä ei kyllä voi tehdä mitään kuukauteen. Vaimokin kärsii jo siitä puutteesta.

Kirurgi vastasi:
- Kyllä voi. Se on yksinkertainen kirurginen toimenpide ja sänkyhommiin pääsee jo viikon sisällä operaatiosta.

Inttikaverin vaimo tähän silmät pyöreänä:
- Viikon päästä! Se on kyllä todella nopeasti. Mutta kai niitä kainalosauvoja on kuitenkin käytettävä pidempään kuin viikon ajan?

Kirurgi:
- Ai kuinka, miksi kainalosauvoja?

Vaimo:
- Noh. Kai te jatkatte noita jalkoja?

Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.

Ensimmäinen mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.

Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.

Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:
- Miten te myöhästyitte?

Mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...

Luutnantti karjaisi:
- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!

Mies vastasi:
- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.

Kolme sotilasta oli menettänyt yhden ruumiinosan.
Yhdeltä oli katkennut jalka, toiselta käsi, ja kolmannelta mulkku.

He menivät kirurgin luo:
- Onko täällä jalkoja? kysyi ensimmäinen.
- Ei ole kuin naisten käsiä, kelpaako? kysyi kirurgi.
- Ihan hyvin, vastasi sotilas.

- Onko täällä käsiä? kysyi toinen.
- Ei ole kuin naisten jalkoja, kelpaako? kysyi kirurgi.
- Mainiosti, vastasi sotilas.

- Onko täällä mulkkuja? kysyi kolmas.
- Nyt ovat valitettavasti mulkut päässeet loppumaan, mutta tuossa vastapäätä olevassa eläintarhassa on kuollut norsunpoikanen, kelpaako kärsä? kysyi kirurgi.
- No, kyllä se ihan hyvin saattaisi sopia, vastasi sotilas.

Kaikki kolme tulivat myöhemmin valittamaan ruumiinosistaan.

- Minun jalkani ei ole hyvä, aina kun tanssin valssia, niin jalka vie väärään suuntaan, sanoi ensimmäinen.
- Seuraava! huusi kirurgi.

- Minun käteni ei ole hyvä, aina kun menen aamulla kuselle, käsi havittelee mulkkuani, sanoi toinen.
- Seuraava, huusi kirurgi.

- No, mitäs sinulla on valittamista mulkustasi? kysyi kirurgi.
- Ei tässä muuta, mutta aina jos kävelen liian lähelle ruohoaluetta puistossa, kärsä tulee housusta esiin ja työntää tukon ruohoa perseeseeni.