Auto parkkiin Helsingissä kahdeksi viikoksi

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Tuohtunut laihialainen soitti naapurin puhelimesta Apu-lehden toimitukseen ja sanoi, että jos ette lopeta niiden laihialaisvitsien julkaisua, niin en koskaan enää lainaa lehteä naapurista.

Millainen on laihialainen poreallas?
- Lautasellinen hernekeittoa ennen kylpyammeeseen menoa.

Mitä lukee laihialaisen hotellin seinäkellon vieressä?
- Vain hotellin vieraille.

Kaksi laihialaista löysi viinapullon. Lähempi tarkastelu osoitti että siinä oli metanolia.
- Täytyy kai viskata se jokeen, sanoi toinen.
- EI! Minulla on sokea veli...

Laihialaismies ja savolainen juttelivat.

Savolainen:
- Minulla on niin punaposkinen ja pyöreä emäntä. Hän tekee hyvää ruisleipää ja kalakukkoja.

Johon Laihialainen:
- Meillä emäntä saa syödä leipäkakun reunat ja eukko hangataan loppuun asti luita myöten.

Ennen vanhaan Laihialla oli tapa, että bussista maksettiin vasta poistuttaessa.
Tapa jouduttiin lopettamaan sen jälkeen kun eräs laihialaispoika kuoli nälkään.

Neljä laihialaista matkustivat junalla Vaasaan. He ostivat kuitenkin vain yhden matkalipun ja jakoivat hinnan neljään osaan. Junan lähdettyä he menivät sitten kaikki neljä junan vessaan.

Hetken kuluttua konduktööri koputti junan vessan ovea ja kysyi matkalippuja.
Yksi laihialaisista sitten työnsi junalipun junan vessan oven alta ja konduktööri leimasi lipun ja työnsi sen takaisin vessaan.

Kun Vaasasta lähdettiin paluumatkalle Laihialle yksi laihialaisista sanoi ettei tule enää mukaan vessaan vaan aikoo matkustaa ihan ilmaiseksi. Perillä Laihialla muut ihmettelivät kuinka hän oli pystynyt matkustamaan ilmaiseksi.
– Se oli helppoa. Menin koputtamaan junan vessan ovelle ja kysyin matkalippuja.

Mikä on laihialaisen perheen musiikkihuone?
- Se, jonne naapurin stereot kuuluvat parhaiten.

Laihian golfkerhon seinässä lukee seuraava ohje:
- Liikkuvaa löytöpalloa ei saa poimia.

Kaksi kaverusta joi pontikkaa Laihialla, kunnes yhtäkkiä paikalle tuli poliisi.

Poliisi sanoi:
- En pidätä teitä, jos annatte ne rahat, joilla tuon pontikan teitte.

Kaverukset olivat vaiti.

Poliisi:
- Eikö sana kuulu? Joudun pidättämään teidät.

Ensimmäinen kaveri totesi:
- Eihän me nyt niin suurta summaa oltaisi pontikkaa pantu. Me varastettiin noi kyläkaupalta.

Toinen kaveri:
- Niin, onneksi me ei taidettu kertoa, että kyläkaupan kauppias varasti noi pontikat sulta.