


Mainos:


Pikku-Kalle oli äitinsä kanssa saunassa. Niinpä Kalle meni vilkkaana poikana kurkkaamaan lauteiden alle ja huusi hätäisenä:
- Äiti, äiti! Siili on kuollut sen huulet ovat lörpähtäneet.
Pikku-Kalle tuli äidin kanssa kaupasta.
Kalle supatti isälle:
- Et ikinä arvaa mitä kauppias sanoi äidille. Jos annat vitosen niin kerron.
Isä kaivoi lompakostaan vitosen Kallelle ja sanoi:
- No, mitä se sanoi kerro nyt.
Kalle vastasi:
- Se sanoi, että jauheliha on tarjouksessa.
Opettaja kysyi oppilailtaan:
- Millä puolella sydän sijaitsee?
Pikku-Kalle huutaa innokkaana:
- Minä tiedän, minä tiedän! Se on sisäpuolella.
Virtasten talossa oli päivällisaika. Isä oli keittiössä kokkaamassa. Yhtäkkiä Pikku-Kalle tuli keittiöön.
Pikku-Kalle näytti mietteliäältä, kun hän istuutui pöydän ääreen.
Isä kysyi:
– Onko mielessäsi jotain, poikani?
Pikku-Kalle vastasi:
– Hmm… on. Miksi sitä kutsutaan, kun kaksi ihmistä makaa toistensa päällä?
Isä nolostui välittömästi ja lehahti tomaatinpunaiseksi. Kukista ja mehiläisistä puhuminen tuntui hieman aikaiselta, mutta samalla hän ei halunnut valehdella pojalleen.
Isä vastasi hieman varovaisesti:
– Sitä kutsutaan rakastelemiseksi.
Pikku-Kalle totesi hetken kuluttua:
– Ei, en usko, että sitä kutsutaan niin.
Nyt isä nolostui entisestään, mutta lopulta sai sanottua:
– Sitä kutsutaan myös naimiseksi.
Pikku-Kalle sanoi:
– Ei, ei sitäkään.
Isä ajatteli, että mikä tuota lasta oikein vaivaa ja tokaisi hermostuneena:
– No mitä helvettiä, sitä kutsutaan nussimiseksi!
Pikku-Kallen silmät alkoivat loistaa ja hän sanoi:
– Nyt keksin! Se on kerrossänky!
Pikku-Kalle istui luokassa jalat pöydällä.
Opettaja sanoi Kallelle:
- Sukassasi on reikä.
Pikku-Kalle vastasi:
- No tietty on. Enhän minä muuten olisi saanut niitä jalkaani.
Pikku-Kalle kuuli surullisia uutisia, että ukki oli kuollut.
Pikku-Kalle kysyi isältään:
- Isä, missä ukki nyt on?
Isä mietti hetken ja vastasi:
- Siellä, minne me kaikki vielä menemme.
Pikku-Kalle:
- Hienoa! Odottaako ukki meitä Linnanmäellä?
Pikku-Kallen piti ostaa Ahti-silliä kaupasta, mutta hän palasi kotiin ilman kalaa.
Äiti:
- Miksi sinulla ei ole sitä kalaa mukana?
Pikku-Kalle:
- Hitsi, kun en muistanut sen mokoman kalan nimeä.
Pikku-Kalle meni kioskille, ja kysyi myyjältä paljonko maksaa markan karkki?
Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.
Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.
Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?
Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!
Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.
Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...
Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.
Koulussa oli menossa oppitunti, missä olivat opettaja sekä 25 oppilasta.
Kuinka ollakkaan, Kalle oli syönyt jotain ilmavaivoja synnyttävää ruokaa ja pyysi päästä vessaan heti, vaikka oppitunti oli vielä kesken.
Opettaja sanoi:
- Ei onnistu, koska välituntiin on vain 10 minuuttia.
Koska Kalle ei päässyt heti vessaan, niin häneltä pääsi luokassa äänekäs pieru.
Opettaja käski äkäisesti kasvot punaisena Kallen heti poistumaan ulos äytävälle.
Kohta käytävältä alkoi kuulua naurua luokkaan asti ja opettaja meni ovelle ja kysyi Kallelta:
- Mikä tässä on huvittavaa?!
Kalle vastasi nauraen:
- Minä pääsin tänne käytävään raittiimpaan ilmaan ja te muut jäitte sinne luokkaan paskanhajuun!








