Ei reikää housuihin

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Mikä on niin terävä, että se menee kaiken läpi?
- Pieru.

Mitä yhteistä hanurilla ja perseellä on?

- Molemmat soivat!

Miksi pieru haisee?
- Että kuurotkin tajuavat, mille nauretaan.

Minä en piereskele.
Kuiskailen vain housuihini...
Ja joskus jopa huudan!

Mitä tapahtuu, kun teet papu- ja sipulivuokaa?
Kyynelkaasua.

- Se voidaan tehdä niin monella eri tavalla, sanoi mökin akka, käänsi takapuolensa ja puhalsi myrskylyhdyn sammuksiin.

Jos Kirsi ja Kalle pieraisevat yhtäaikaa, miltä pieru haisee?
- Kirsikalle.

Mitä pieru sanoi imurille?
- Et koskaan saa minua kiinni!

Yleisön joukossa oli ilo ylimmillään, kun eräs mies laski hieman painetta ja sanoi:
– Älkää hermostuko! Ilokaasua se vain oli!