Ei toimi sateella

Poimintoja aiheesta Anoppivitsit

Minne piru ei itse kerkiä, sinne se lähettää anopin.

- Anoppini on oikea enkeli.
- Ai, minun elää vielä...

Mitä yhteistä on seuraavilla asioilla?

1. Anoppi tippui mereen ja hukkui.
2. Perunat jäätyi maahan.
3. Muija pamahti paksuksi.

- Kaikissa tapauksissa nosto jäi vähän liian myöhäiseksi.

Poika toi miniän ensivisiitille vanhempien luo. Anoppi aloitti ruuan laiton ja pyysi miniää hakemaan perunoita puutarhasta, niin saataisiin pöytään uutta perunaa.

Miniä seiso hetken ja kysyi sitten:
- Kasvaaks perunat puus vai maas?

Mies istui perheensä ja anoppinsa seurassa ravintolassa.

Anoppi kysyi mieheltä:
- Tuolla istuu muuan mies, joka tuijottaa minua itsepäisesti. Tiedättekö, kuka tuo hävytön on?

Mies vastasi:
- Antiikkikauppias.

Mies näki kadulla merkillisen hautajaissaattueen. Siihen kuului ruumisarkku, mustiin pukeutunut mies joka piteli ketjussa valtavaa susikoiraa sekä miehen jäljessä astelevat parikymmentä muuta miestä.

- Anteeksi, ihmettelijä ei voinut olla kysymättä. - Mitä on tapahtunut?
- Anoppini on kuollut.
- Mites se tapahtui?
- Koirani repi hänet kappaleiksi.

Mies mietti hetken ja kysyi ääntään alentaen:
- Voisinko saada koiraanne lainaksi?
- Totta kai, surupukuinen vastasi. - Menkää vain jonon päähän.

Miniä oli talossa vierailulla. Appi saapui kotiin ja pyysi että poika siirtäisi autoa jotta oma auto mahtuisi pihaan. Miniä jäi kattomaan ikkunasta kun appi ja poika meni siirtämään autoa.

Piha oli liukas ja rengas suti tyhjää. Appi heitti hiekkaa renkaan alle.

Miniä aukas ikkunan ja huusi.
- Hei älypää miksi heität väärän renkaan alle sitä hiekkaa. Sehän pyörii jo.

Miten anoppia tulee kohdella?
– Kuin kallista ruusua. Häntä tulee säilyttää pimeässä, kylmässä ja kosteassa kellarissa kaulaansa myöten kylmään veteen upotettuna.

Mies lähti merille hukuttaakseen murheensa.
- Viikon kuluttua anoppi ajautui rantaan.

Metsästäjä lähti Safarille vaimonsa ja anoppinsa kanssa. Eräänä iltana syvällä viidakossa rouva heräsi huomaten anopin kadonneen. Rynnäten miehensä luo hän vaati, että he molemmat yrittävät löytää hänen äitinsä. Metsästäjä otti kiväärinsä, otti siivun konjakista ja lähti etsimään häntä. Lähellä leiriä olevalla metsänaukealla, he havaitsivat karmean näyn: anoppi nojasi taaksepäin tiheään läpitunkemattomaan pensaikkoon ja suuri urosleijona seisoi häntä kasvotusten. Vaimo itki:
– Mitä me nyt teemme?
– Emme mitään, sanoi metsästäjä.
– Leijona on aiheuttanut itse sotkunsa, niin hoitakoon itsensä pois siitä.