Erika Vikmanin kuppikoko

Poimintoja aiheesta Härskit vitsit

Mies tatuoi “Rakastan sinua“ penikseensä ja menee innoissaan näyttämään sitä tyttöystävälleen.
Tyttöystävä katsoo tatuointia, pudistaa päätänsä pettyneenä ja sanoo:
- Taasko yrität laittaa sanoja suuhuni?

Komea nuori mies, jolla oli adoniksen vartalo, oli juuri lopettanut opiskelunsa ja oli vielä työttömänä. Hänellä ei ollut rahaa ja piti maksaa vuokra, puhelinlasku, bensat jne. joten hän keksi yhden keinon ansaitakseen vähän rahaa.

Hän laittoi asuntonsa oveen seuraavanlaisen lapun:

SÄNGYLLÄ 100€
SOHVALLA 50€
LATTIALLA 25€

Vanha nainen kulkee siitä ohi ja lukee lappua suurella mielenkiinnolla, juoksee kotiin, rikkoo säästöpossun, laskee rahat ja menee heti nuoren miehen asuntoon.

Saavuttuaan nuorukaisen asuntoon vanhus antaa rahat kädestään miehelle.
Nähtyään vanhuksen nuorukainen tuntee ahdistusta, mutta tietää tarvitsevansa rahaa.

Mies laskee setelit, siinä oli 100 euroa.
Hän antaa suukon vanhukselle ja kysyy:
- Haluat sängyllä, eikö niin?

Vanhus vastaa nauraen:
-Elähän poika hättäile... Mie haluan neljä kertaa lattialla!

Koitin harrastaa puhelinseksiä kerran, mutta reiät olivat liian pieniä…

Renkiä pisti lerssiin ampiainen ja kunnanlääkäri kehoitti sitä huljutelemaan piimälasissa.

No sattui hoidon aikana niin, että piika käveli ohi ja sanoi:
- Kyllä minä tiedän miten sitä käytetään, mutten ole koskaan nähnyt kun sitä ladataan.

Sokea mies meni puutavaraliikkeeseen ja kysyi saada tavata työnjohtajaa.

- Hyvää päivää, olisiko teillä mahdollisesti vapaita työpaikkoja?

Työnjohtaja vastasi:
- Mutta tehdän olette sokea, ettehän te voi täällä töitä tehdä.

Sokea vastasi varmana:
- Pystyn kyllä tunnistamaan kaikki puulajit ja koot näkemättäkin, riittää kun vain haistelen niitä.

Työnjohtaja näytti epäilevältä ja sanoi haluavansa tehdä kokeen, muuten hän ei suostu uskomaan. Hän haki lautavarastosta kaksimetrisen koivupätkän ja toi sen sokean nenän eteen.

Sokea kommentoi:
- Koivua, parimetrinen.

Työnjohtaja:
- Ei hullumpaa.

Työnjohtaja palasi takaisin lautavarastoon. Hetken kuluttua hän palasi kakkosnelonen kainalossaan ja alkoi heiluttaa sitä sokean edessä.

Sokea sanoi varmana:
- Tämä on tammea, puolentoista metrin pätkä kakkosnelosta.

Työnjohtaja oli todella vaikuttunut, mutta halusi vielä yrittää testata sokeaa.

Hän pyysi sihteeriään riisuutumaan alasti ja tulemaan sokean miehen eteen.

Sokea mies haisteli ylhäältä, haisteli alhaalta, mutta ei tunnistanut mistä oli kysymys.

- Voisitko kääntää laudan ympäri, josko voisin haistella vielä toiseltakin puolelta?

Sihteeri kääntyi ympäri ja sokea mies haisteli uudelleen, ensin ylhäältä ja sitten alempaa.

Lopulta sokea veikkasi:
- No en ole ihan varma tästä, mutta veikkaan että kyseessä on 170-senttinen silakkatroolarin paskahuusin ovi.

Olli tapasi ravintolan iltapäivätansseissa Saaran, ja koska he viihtyivät hyvin toistensa seurassa lähdettiin lopulta Saaran kotiin tekemään lähempää tuttavuutta.

Saara oli kyllä naimisissa, mutta kertoi miehensä olevan matkoilla.

Tunnelma oli jo hyvin tiivis ja vaatteet molemmilta vähissä, kun Saara äkkiä hätkähti ja jäi kuuntelemaan.

Saara sanoi hädissään:
- Hei, tuo on auton ääni... Minä tunnen sen. Mieheni on palannut! Voi taivas, nyt et enää pääse lähtemään niin ettei hän näe sinua. Pue äkkiä päällesi, mene keittiöön ja ota esiliina eteesi ja rupea tiskaamaan, niin minä yritän selittää miehelleni.

Hätääntynyt Olli teki työtä käskettyä. Aviomies tuli sisään ja vaimo selitti hänelle:
- Siivousfirma lähetti tuon. Hän on kyllä hirveän ahkera, vaikka onkin mies...

Olli selvitti hikoillen tiskit, joita oli todella paljon. Saara kuiskasi tiskien päätteeksi, että aviomies pitää saada vielä täysin vakuuttuneeksi siivousfirmasta, niin Olli siisti koko keittiön sekä imuroi huoneet ja pyyhki lopuksi pölyt.

Seuraavana päivänä Olli kertoi seikkailustaan eräälle kaverilleen, joka valpastui ja kysyi:
- Oliko paikan osoite Alakatu 19 ja naisen nimi Saara?

Olli:
- Kyllä oli, mutta mistä kummasta sinä sen tiedät?

Kaveri huokasi päätään puistellen:
- Poika, poika... Minä tiskasin ja siivosin siellä viime viikolla.

Maijan äiskä torui hieman Maijaa, jottei tämä kiipeäisi tikkaita Villen edellä, koska Ville tiirailee vaan pikkareita.

Maija sanoi äidilleen:
- Ei se niitä näe, kun en niitä edes käytä.

Mummo näki viljakuormassa olevan traktorin ajavan sillalta jokeen.

Kotona hän kertoi vaarille innoissaan nähneensä komean siemensyöksyn.

Elämä on kuin penis,
usein kova ilman syytä.

Aslak asui lapin korvessa ilman naista ja poti uskomatonta panemisen tarvetta.

Pornolehtiä lukiessaan hän törmäsi pumpattavan Barbaran postimyynti- ilmoitukseen.

Pitkällisen miettimisen ja säästämisen jälkeen hän päätti tilata ihmeellisen kuminaisen itselleen.

Pari viikkoa myöhemmin Ivaloon saapui paketti Aslakille, jota paikallinen Jouni postelijooni lähti viemään perille.

Perkeleellisessä lumipyryssä Jounin moottorikelkka meni sitten nurin, kuorma kaatui ja paketit hieman hajosivat.

Jounia uteliaana ihmisenä tietysti alkoi kiinnostamaan, mitä ihmiset olivat postilta saamassa, ja kiinnostuksen herätti Aslakin tilaus.

Pitkään nortti suupielessä ihmeteltyään, hän päätti pumpata moisen kapistuksen täyteen. Ihmetteli sitten lisää ja nosti Barbaran kelkansatulan päälle, ja pakkasesta huolimatta päätti kokeilla miltä moinen värkki tuntuu. No tuntuihan hyvältä se.

Lopulta pakettiin käytetty Barbara takaisin ja toimitus perille Aslakille, pimeiden iltojen
iloksi.

Kolme viikkoa myöhemmin tarinamme sankarit kohtasivat Ivalossa.

Jouni kysyy Aslakilta kuulumisia ja Aslak kertoo:
- Noh, nykhyään menee aikha ihan rathoisasti, osthin Barbharan ilokhsi.

Jouni tuumasi, muka mitään tietämättömänä:
- Noh, milthäs se moinen kaphistus tuntuu?

Aslak:
- Ihan aidoltahan seh, sainpha jopa tippurinhkin heti.