


Mainos:


Morsiuspari vietti hääyötään hotellissa. Aamulla partaa ajaessaan mies viilsi leukaansa verta vuotavan haavan, ja kuivasi veren pyyhkeeseen.
Aamiaisella hotellin johtaja tuli ilmoittamaan, että pari sai hotelliyönsä ilmaiseksi.
Kun pari kysyi syytä, johtaja vastasi:
- Minä nähkääs löysin sen pyyhkeen sieltä roskakorista ja olen niin iloinen siitä, että vielä on kunniakkaita tyttöjä, jotka jaksavat odottaa hääyöhön asti.
40 vuotta myöhemmin samanen pariskunta yöpyy uudelleen samassa hotellissa.
Ennen aamiaiselle menoa vaimo ottaa lakanan ja niistää siihen.
Mies kysyy, että miksi noin teit.
Vaimo vastaa:
- 40 vuotta sitten sinä pelastit minun kunniani. Nyt on minun vuoroni pelastaa sinun maineesi!
Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.
Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.
Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.
- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.
Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.
Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.
Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.
Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat.
Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja
suluhanen siirtyä kamarin puolelle.
Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.
Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yhtäkkiä tuli hilijaasta ..
.. Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy, ennenku hän alakaa tositoimihin.
Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli perkeles vain puolillahan.
Siihen sulhanen huurahti, notta:
- Voi perkelehen saatana! Täällähän on käyty!
Anoppi oven huusi takaa:
- Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muute vaa isoo-vittuusta sukua.
Naimisissa oleva mies ajatteli, että hän voisi antaa vaimolleen syntymäpäivälahjaksi
yllätyksen ostamalla hänelle rintaliivit. Hän meni sisään naisten kauppaa melko
peloissaan, mutta myyjätyttö otti komennon auttaessaan häntä.
Väri ja hinta oli nopeasti sovittu, mutta koon kanssa tuli ongelmia.
Myyjä:
- No, herra. Ovatko ne meloonin kokoiset? Kookospähkinän? Greipin? Appelsiinin?
Mies:
- Ei... Ei mitään sellaista.
Myyjä:
- Miettikää nyt herra. Täytyy olla jotain, joka muistuttaa vaimonne povea.
Mies mietti pitkään ja hartaasti ja sitten katsahti myyjään ja sanoi:
- Oletteko koskaan nähneet spanielin korvia?
Talon emäntä oli menossa sunnuntaina kirkkoon ja sanoi miehelleen:
- Et juopottele poissa ollessani.
Kun emäntä lähti menemään, isäntä haki viinapullon kaapista ja hörppäsi huikan pahimpaan himoon.
Kohta huomasi, että emäntä olikin jo tulossa takaisin. Äkkiä isäntä meni vuoteeseen viltin alle piiloon ja pisti pullon pystyyn jalkojen väliin.
Emäntä astui huoneeseen ja alkoikin yllättäen riisua vaatteitaan pois.
Isäntä kysyi:
- Mitäs sinä nyt, kun riisut vaatteesi?
Emäntä vastasi:
- Kirkko on joka sunnuntai, mutta tuota ei joka sunnuntaina tapahdu, kun törröttää noinkin komeasti.
Mies sanoo vaimolleen:
- Olenko koskaan sanonut, että olet hyvä kokki?
Vaimo:
- Ei, et ole.
Mies:
- Ja silti vain jatkat kokkaamista?
Nainen oli rakastajansa kanssa sängyssä peuhaamassa, kun aviomies saapui kotiin.
Nainen käski rakastajan mennä nurkkaan seisomaan kuin patsas. Pikaisesti nainen valeli rakastajan vauvaöljyllä ja talkilla.
Aviomies saapui makuuhuoneeseen ja kysyi:
- Mikä tuo patsas on?
Nainen vastasi:
- Ostin sen, kun näin Virtasilla samanlaisen.
Mies ei epäillyt kummoisempia ja pariskunta kävi yöpuulle.
Mies kuitenkin heräsi yöllä ja meni jääkaapille, otti sieltä muutaman oluen sekä voileivän ja palasi makuuhuoneeseen, käveli patsaan eteen ja sanoi:
- Ota tästä vähän välipalaa. Seisoin itse Virtasilla kolme päivää enkä saanut edes lasillista vettä.
Mitä rohkeus on?
Sitä kun mies tulee humalassa kotiin, vaimo odottaa ovella luudan kanssa vihaisena ja mies kysyy:
– Ootkos siivoamassa vai aiotko lentää kauaskin?
1. Vaikka olisit kuinka viskissä, voit useimmiten kalastaa.
2. Löysempikin vapa käy kalastukseen.
3. Kalastuslehtiä ei tarvitse piilottaa.
4. On täysin hyväksyttävää maksaa ammattilaiselle siitä, että saa kalastaa hänen kanssaan.
5. Kymmenessä käskyssä ei puhuta kalastuksesta mitään.
6. Jos kaverisi ottaa sinusta kalastuskuvia tai videota, ei tarvitse pelätä niiden päätyvän esim. nettiin.
7. Kalakaverisi ei välitä siitä kenen kanssa olet kalastellut aiemmin.
8. Voit kalastaa myös tuntemattomien kanssa.
9. Kun näet tosi taitavan kalastajan, ei sinun tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että haluat kalastaa hänen kanssaan.
10. Jos vakio kalakaverisi ei pääse, voit kalastaa jonkun toisen.
Kaappo oli ollut koko päivän ryyppäämässä kavereillaan ja sitten tuli aika täyttää lupaus ja mennä yöksi kotiin vaimon luokse.
Vaimon ärjyä suhtautumista juopotteluun, mies yritti laimentaa sanomalla:
- Voi miten ihanalta sinä Hilma-rakkaani tänään näytätkään...
Vaimo ärähti kaulin kädessään:
- Kumpa voisin sanoa saman sinusta!
Pahimman tilanteen jo mentyä ohi Kaappo sanoi varoen:
- Kyllä voisitkin, jos valehtelisit niinkuin minä.











