


Yhteistyökumppanin mainos:


Morsiuspari vietti hääyötään hotellissa. Aamulla partaa ajaessaan mies viilsi leukaansa verta vuotavan haavan, ja kuivasi veren pyyhkeeseen.
Aamiaisella hotellin johtaja tuli ilmoittamaan, että pari sai hotelliyönsä ilmaiseksi.
Kun pari kysyi syytä, johtaja vastasi:
- Minä nähkääs löysin sen pyyhkeen sieltä roskakorista ja olen niin iloinen siitä, että vielä on kunniakkaita tyttöjä, jotka jaksavat odottaa hääyöhön asti.
40 vuotta myöhemmin samanen pariskunta yöpyy uudelleen samassa hotellissa.
Ennen aamiaiselle menoa vaimo ottaa lakanan ja niistää siihen.
Mies kysyy, että miksi noin teit.
Vaimo vastaa:
- 40 vuotta sitten sinä pelastit minun kunniani. Nyt on minun vuoroni pelastaa sinun maineesi!
Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.
Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.
Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.
- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.
Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.
Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.
Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.
Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat.
Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja
suluhanen siirtyä kamarin puolelle.
Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.
Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yhtäkkiä tuli hilijaasta ..
.. Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy, ennenku hän alakaa tositoimihin.
Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli perkeles vain puolillahan.
Siihen sulhanen huurahti, notta:
- Voi perkelehen saatana! Täällähän on käyty!
Anoppi oven huusi takaa:
- Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muute vaa isoo-vittuusta sukua.
Mies sanoo vaimolleen:
- Olenko koskaan sanonut, että olet hyvä kokki?
Vaimo:
- Ei, et ole.
Mies:
- Ja silti vain jatkat kokkaamista?
Vaimo syleili hellasti töistä palavaa miestään ja kuiskasi tämän korvaan:
- Kultaseni. Meitä on kohta kolme tässä perheessä.
Mies tähän innostuneena:
- Eihän. Ihan totta.
Vaimo:
- Juu. Vanhempani eroavat. Ja äitini muuttaa meille.
Nainen sanoi miehelleen:
- Sheivasin mirrini tänään. Tiedätkö mitä siitä seuraa?
Mies vastasi:
- Jep. Viemäri on tukossa taas...
Mies hinkui sängyssä vaimoltaan sexiä. Mutta vaimo valitti taas jatkuvaan väsymystään ja käänsi miehelleen selkänsä.
Kerran mies sai valittamisesta tarpeekseen ja ilmoitti vaimolleen:
- Nostappa se Barbara sieltä laatikosta sängyn alta ja mene sinä sitten sinne laatikkoon lepäämään.
Psykiatri sanoi asiakkaalleen:
- Kertokaa omin sanoin, mikä ahdistaa.
Asiakas:
- Kaikki alkoi, kun menin naimisiin. Vaimolla oli aikuinen tytär, josta siten tuli minun tytärpuoleni. Isäni tuli vierailulle, rakastui tytärpuoleeni ja meni tämän kanssa naimisiin. Niinpä tytärpuolestani tuli myös äitipuoleni. Vaimoni sai pojan. Siitä tuli siis automaattisesti isäni lanko, koska se on isäni kanssa naimisissa olevan tytärpuoleni velipuoli. Koska poika on äitipuoleni veli, se on siten myös minun setäni. Isäni vaimo sai myös pojan. Se on minun velipuoleni, vaikka samalla olen myöskin sen ukki. Onhan se tytärpuoleni poika. Vaimoni on minulle mummo, äitipuoleni äiti. Siitä seuraa, että olen oman vaimoni lapsenlapsi.
Ottaen huomioon, että olen naimisissa isoäitini kanssa, en ole ainoastaan vaimoni puoliso ja lapsenlapsi, vaan myös itseni isoisä. Siksi ahdistaa...
Vaimo miehelleen:
- Aina kun näet kadulla kauniin nuoren naisen, unohdat olevasi naimisissa!
Mies huokaa:
- Päin vastoin... Silloin minä sen muistan.
Tärkeintä kahvinkeitossa ja parisuhteessa on se että on pannu.











