Ihmemies nakkikioskilla

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Työpaikan hakija meni haastatteluun ja työnhakijalta kysyttiin:
- Osaatteko kieliä?

Työnhakija vastasi:
- Kyllä osaan, edellisestäkin työpaikasta sain potkut kielimisen takia.

Punatukkainen ja harmaatukkainen mies istuivat baaritiskillä.

Yhtäkkiä harmaatukkainen kysyi:
- Miltä tuntuu, kun tukka palaa?

Punatukkainen vastasi:
- Luulisi sinun tietävän, kun sinulla on pelkät tuhkat jäljellä.

Mikä täysin musta Muumimuki myytiin 2000 eurolla?
- Muumipappa ja sähkökatkos

Mitä Roope-Setä vastasi Akulle, Kun Aku pyysi Roopelta rahaa?
- Just A Prank bro

Mitä elastinen sanoi kiinalaisessa ravintolassa?
- Anna se soija.

Gigantin myyjän kehityskeskustelu esimiehen kanssa.

Myyjä:
- Tarvitsen palkankorotuksen.

Esimies:
- Se on vaan tyhmää maksaa liikaa.

Turisti katseli kun savolaispoika onki laiturilla.

Kysyi lopulta pojalta:
- Syökö kala?

Poika katsoi ihmeissään turistia ja sanoi:
- Eihän se muuten elä.

Monet ihmiset kulkevat menopeleillä, mutta työkseen ajoneuvoja ajavat kulkevat tulopeleillä.

Kolme miestä istuu junassa.

Yksi miehistä on parimetrinen, bodattu, härkäniskainen korsto.

Toinen on tavallinen, keskikokoinen ja keskimittainen mies.

Kolmas on pieni, hintelä äijänrääpäle.

Korsto kysyy kahdelta muulta tyypiltä:
- Mi-mi-mitä-hä-hän ke-ke-kello o-o-on?

Keskikokoinen mies vastaa:
- Minulla ei ole kelloa.

Korsto ja keskikokoinen mies huomaavat, että pikkumiehen ranteessa, hihan alta pilkistää kello.

Korsto kysyy pikkumieheltä:
- Pa-pa-paljon-ko-ko ke-ke-kello o-on?

Pikku mies on aivan hiljaa ja katselee vain ikkunasta eikä ole huomaavinaankaan. Korsto toistaa kysymyksensä, mutta mies on edelleen hiljaa.

Pian tulee pysäkki ja korsto poistuu junasta.

Keskikokoinen mies kysyy pikkumieheltä ihmeissään:
- Miksi et vastannut korstolle, vaikka sinulla on kello ranteessa?

Pikkumies vastaa:
- O-o-olisitk-k-ko i-i-itse ha-ha-halunnut sa-sa-saada tu-tu-turpiin?

Rainer kertoi kaverilleen:
- Kun minä aamulla lähden kotoa töihin, niin läpsäisen hellan ääressä seisovaa vaimoani Jasmiinaa, pepulle. Ja kun minä palaan töistäni kotiin, näen minä vaimoni vielä seisovan siinä hellan äärellä, ja yhä hänen pakaransa väreilevät siitä, kun minä lähtiessäni häntä läpsäisin.

Kaveri:
- Ohhoh, onko hän niin lihava?!

Rainer:
- Ei, ei vaimoni lihava ole! On vain niin lyhyet työpäivät.