Ikiliikkujan keksijä on ruotsalainen

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

SAS:n lentokone lähestyi Helsinki-Vantaan lentoasemaa.

Lennonjohtotorni:
- Ilmoittakaa korkeutenne ja sijaintinne.

Ruotsalaiskapteeni:
- Olen 180cm pitkä ja istun koneen keulassa.

Kalle ja Ville menivät Ruotsissa tietämättään homobaariin.
Vähän ajan kuluttua nuori komea mies tuli pyytämään Kallea parketille.
Kalle uhkasi tätä nyrkillä, jolloin tuli hovimestari paikalle ja selitti Kallelle ravintolan tavat.
Tuon jälkeen Ville kuiskasi jotain hovimestarille.

Hovimestasi sanoi nöyränä:
- Olen pahoillani, talo tarjoaa teille loppuillan korvaukseksi.

Kun hovimestari oli poistunut, kysyi Kalle hämmästyneenä Villeltä:
- Mitä sä sanoit sille?

Ville vastasi:
- Mä sanoin vaan et me ollaan häämatkalla eikä haluta tulla häirityiks.

Mikä on ruotsalainen laatikkoleikki?
- Toinen menee laatikkoon ja toinen arvaa kumpi siellä on.

Suomalainen antoi eräänä jouluna ruotsalaiselle ystävälleen lahjaksi palapelin. Ruotsalainen ilahtui lahjasta ja kävi heti toimeen.

Eräänä yönä maaliskuussa suomalainen heräsi ruotsalaisen puhelinsoittoon.

– Hei! Kuule, nyt minä olen saanut valmiiksi sen palapelin, jonka annoit minulle jouluna.

– Vai niin. Etkö olisi voinut odottaa aamuun, ennen kuin kerrot tästä?

– Arvelin, että haluat kuulla tästä heti, kun tämä valmistui näin nopeasti. Minulla meni tähän vain kolme kuukautta, vaikka laatikon kannessa lukee 4-6 vuotta!

Miten voit upottaa ruotsalaisen sukellusveneen?
- Koputat ovelle.

Nuori vastavihitty ruotsalaisneito pääsi töistään tavallista aiemmin ja näki miehensä olevan makuuhuoneessa.

Hän meni huoneeseen ja sanoi:
- Börje, riisu kenkäni.

Börje totteli ja riisui hänen kenkänsä.

Nainen jatkoi:
- Börje, riisu hameeni.

Niinpä Börje riisui hameen...

- Börje, riisu paitani.

Börje riisui hänen paitansa.

- Börje, riisu sukkahousuni.

Börje otti pois sukkahousut.

- Börje, riisu rintaliivini.

Börje avasi hänen rintaliiviensä lukon ja antoi niiden pudota lattialle.

- Börje, riisu vielä pikkuhousuni.

Ja Börje totteli.

- Ja Börje... Anna tämän olla viimeinen kerta, kun käytät vaatteitani.

Haaparantalainen meni Torniossa kauppaan ja sanoi myyjälle:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.

Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.

Haaparantalalainen lähti pois kaupasta, pukeutui vanhaksi mummoksi ja ajatteli:
- Nyt myyjä ei tunne minua.

Haaparantalainen meni takaisin kauppaan:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.

Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.

Haaparantalainen lähti taas pois ja pukeutui nyt hip-hoppariksi:
- Nyt he eivät tunne minua.

Sitten hän meni kauppaan:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.

Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.

Haaparantalainen:
- Mistä tiedätte, että olen haaparantalainen?

Myyjä:
- Koska tuo ei ole telkkari, vaan mikroaaltouuni.

Ruotsalainen hirviporukka kokoontui jahdinaloituspaikalle. Useiden aiempien metsästysonnettomuuksien takia, jokaiselle ajomiehelle laitettiin valkoiset laatat selkään ja rintapuolelle, joihin kirjoitettiin isolla punaisella tussilla teksti:

- Jag är inte en älg.

Mikä tarkoittaa suomeksi “Minä en ole hirvi“.

Jahti alkoi ja noin puolen tunnin päästä kuului yksi laukaus. Sitten onnistuneen kaadon merkiksi, kolme merkkilaukausta.

Porukka kokoontui äkkiä etsimään saalista ja saivat ikäväkseen huomata, että yksi ajomies oli hengettömänä laukauksen osuttua suoraan rintaan.

Hirviporukan johtaja kysyi tiukasti, että kuka porukasta ampui?

Yksi passimiehistä sanoi:
- Minähän se ammuin... Kun tähtäsin, niin ilmeisesti joku risu peitti sen “inte“ sanan ja päätin ampua.

Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan puhelin soi.

Hänen majesteettinsa meni vastaamaan:
- Täällä kuningas.

Soittaja:
- Kuka?

Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.

Soittaja:
- Anteeksi, kuka?

Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.

Soittaja nolona:
- Minä... tuota... anteeksi, mikä olikaan numeronne?

Kaarle-Kustaa vastasi kärsivällisesti:
- Kuudestoista...

Miksi ruotsalainen tarvitsee Saharassa santapaperia?
- Käyttää sitä karttana.

Kaksi ruotsalaista oli hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyi yhtäkkiä maahan ja meni tajuttomaksi.

Hänen toverinsa soitti heti kännykällä hätänumeroon ja sanoi:
”Kaverini kuoli! Mitä minä teen?”

Hätänumerosta vastatiin rauhoittelevalla äänellä:
”Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut.”

Puhelin vaikeni, kunnes kuului kova pamaus.

Ruotsalainen mies pelastettiin nippa nappa palvasta sängystä.
Palopäällikkö tivasi että mistäköhän tuli oli oikein saanut alkunsa, johon Göran vastasi:
- Mistä minänä tiedän! Peti oli tulessa jo kun menin siihen maate.