Yhteistyökumppanin mainos:
Kaksi ruotsalaista sotilaspartiota oli toisistaan tietämättä tiedustelemassa tiheässä viidakossa.
Yhtäkkiä ne huomasivat toisensa, jolloin ensimmäisen partion johtaja huusi peloissaan:
- Me antaudumme!
Tämän jälkeen toisen partion johtaja puolestaan huusi:
- Me antaudumme!
Ensimmäisen partion johtaja huusi närkästyneenä:
- Me antauduimme ensin!
Sotaharjoituksissa everstin huomiota kiinnitti eräs ryhmä veltolla ja epäsotilaallisella esiintymisellään.
Kiukkuissaan eversti maalasi tilanteen:
- Oikealla pystysuora vuorenseinä, vasemmalla kilometrin syvyinen rotko, takana ylipääsemätön piikkilankaeste ja miinakenttä, edessä sata vihollisen panssarivaunua. Toimikaa!
Ryhmä toimi parhaalla näkemällään tavalla:
- Asento. Lakki päästä. Isä meidän, joka olet...
Venäjän sotajoukoilta jäi paljon ammuksia jälkeensä, kun he vetäytyivät karkuun taisteluista.
Ne kuitenkin palautettiin luodin nopeudella takaisin Venäjälle Ukrainan toimesta.
Venäjänjuutalainen murehti venäläiselle ystävälleen:
- Pelottaa tämä maailmantilanne. Jos sota syttyy, minun pitää äkkiä lähettää perheeni ulkomaille, sitten myydä nopeasti liikkeeni ja tallettaa rahat Sveitsiin, ja lähteä itsekin maasta...
- Niin, huolettaa se minuakin.
- Sinua? Mitä sinulla muka on huolehtimista, otat vain kiväärin ja menet rintamalle!
Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.
Ensimmäinen mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.
Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.
Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:
- Miten te myöhästyitte?
Mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...
Luutnantti karjaisi:
- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!
Mies vastasi:
- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.
Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.
Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:
- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.
Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.
Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.
Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:
- Tämä se on!
Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.
Mies ei halunnut armeijaan ja päätti esittää sokeaa lääkärintarkastuksessa.
Lääkäri kehotti:
- Katsokaa tuohon seinätauluun.
Mies kysyi:
- Mihin tauluun?
Lääkäri:
- Istukaa tähän tuoliin.
Mies:
- Mihin tuoliin?
Lääkäri totesi lopulta:
- Teidät on parasta vapauttaa.
Mies päätti sitten juhlia vapautustaan menemällä elokuviin. Lääkäri sattui myös tulemaan samaan esitykseen ja istahti aivan miehen viereen.
Mies pelkäsi huijauksen paljastuvan ja kysyi lääkäriltä:
- Anteeksi neiti, mutta meneekö tämä bussi Lohjalle?
Kapteeni karjui:
- Kersantti! Ettekö ole lainkaan lukenut teille annettuja ohjeita?!
Kersantti:
- En lukenut, herra kapteeni.
Kapteeni:
- Miksi hemmetissä ette?!
Kersantti vastasi:
- Siinä päällä luki että ”Salainen”.
Tyttö kysyi poikaystävältään, joka ei yhtään pitänyt varusmiespalvelusta:
- Mites sen kirjeen kävi, jonka kirjoitit pääesikuntaan ja jossa mainitsit, että sinun mielestäsi koko armeija saisi painua helvettiin?
Poikaystävä vastasi:
- Se palautettiin ja siihen oli lyöty leima: Joukkojen siirtoehdotukset on laadittava kolmena kappaleena.
Kaksi sotajermua tapasivat toisia vuosien jälkeen.
Sotajermu kysyi:
- Muistatko vielä, kun sodassa ollessamme ruokaamme sekoitettiin ainetta, joka vähensi haluja?
Toinen vastasi:
- Muistanhan minä.
Sotajermu jatkoi:
- Tiedätkö mitä? Minusta tuntuu, että nyt se alkaa vaikuttaa.
Jaa VitsienVitsit.fi |
