Kaksi kakkaa ja ripuli hiekkalaatikolla

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Mies meni villieläinsafarille oppaan kanssa. Yllättäen polulla tuli vihaisen näköinen karhu vastaan. Opas rupesi sitten äkkiä kiristämään lenkkareidensa nauhoja.

Mies kysyi oppaalta:
- Meinaatko että me päästään juoksemalla karhua karkuun?

Opas tokaisi:
- Riittää että juoksen sinua nopeammin.

Miten laitat seepran jääkaappiin?
- Avaamalla oven ja laittamalla seepran sisään.

Miten laitat elefantin jääkaappiin?
- Avaamalla oven, ottamalla seepran pois ja laittamalla elefantin sisään.

On viidakon linnanjuhlat, minne menee kaikki viidakon eläimet ja asukkaat.

Kuka puuttuu?
- Elefantti, koska se on vielä siellä jääkaapissa.

Olet puron luona, missä asuu vaarallisia krokotiilejä, etkä pääse kiertämään sitä, eikä siinä ole siltaa.

Miten pääset puron yli?
- No uimalla tietenkin, koska krokotiilit ovat siellä linnanjuhlissa.

Kaksi melkolailla vaiteliasta maalaisukkoa, tapasivat käydä joskus harvoin toistensa luona kylässä.

Toinen ukoista koputti pitkästä aikaa naapurinsa ovea ja asteli tupaan.

Meni varmaan kolme varttia, kunnes talon isäntä kiikkustuolissa istuen rohkeni kysyä:
- No onkos ulkona kylmä?

Siihen vieras vastasi:
- Mitä nyt pari astetta pakkasta.

Johon isäntä:
- Siitä nyt ei kannata paljon puhua.

Vieras sanoi:
- En minä olis puhunutkaan, jos sinä et olis kysynyt.

Ystävykset lähtivät aavikolle retkelle.
Jonkun ajan vaelleltuaan he huomasivat olevansa eksyksissä.

Ensimmäinen aloitti:
- Minulla on hyviä ja huonoja uutisia.

Toinen vastasi:
- Kerro ne huonot uutiset ensin.

Ensimmäinen jatkoi:
- Me joudumme syömään hiekkaa.

Toinen kysyi:
- Mitkä ne hyvät uutiset sitten ovat?

Ystävä vastasi:
- No ainakin sitä on riittävästi!

Kyllä rahalla saa onnea!
- minulla on ilotalon kuitti, mikä todistaa sen.

Miksi nykypäivänä on vähemmän ihastumisia?
- No, sähkönsäästö syistä (ettei ilmassa vaan ole liikaa sähköä)

Mistä tunnistaa venäläisen käärmetutkijan?
- Hän on kyyryssä.

Joka kerta, kun ajamme hautausmaan ohi, isä kysyy:
- Tiedättekö, miksi minua ei voi haudata tuonne?
- Noh?
- Koska en ole kuollut.

Älä pilkkaa pippeliä,
pikkustakaa paheksu,
leivo lerppa leveämmäks,
vaik ois vajaan vaaksan,
vatkaa vartta vanhempaaki,
vaik ois veltonlainen,
päästä pukil puikulainen,
tahi taltta takkuvarsi,
älä naura nakkiloille,
hihittele hintelille,
anna aina aulihisti,
vaik ois kanki karumpiki,
niin saat jormaa jatkossaki,
ilokauhaa irmalles,
nii ei puute pönkän paina,
ain on römpsäl räpeltäjä.

Nainen oli jo pidempään tarkkaillut kolmevuotiaita kaksostyttöjään huolestuneena.

Häntä vaivasi outo, voimistuva tunne, että lapset eivät olisi hänen omiaan.

Hän päätti tehdä salaa dna-testin kummastakin lapsesta.

Testi paljasti äidin pahimman pelon käyneen toteen! Hän kertoi sitten järkyttävän tiedon miehelleen.

Mies suhtautui tietoon leppoisasti:

- Tietenkään ne eivät ole meidän omia! Etkö sinä muista, kun siellä synnytyssairaalassa kotiin lähtiessä valitit, että vauvamme haisevat ja kysyit että voisinko ottaa ne ja käydä vaihtamassa puhtaisiin, kun itse et jaksanut...