Kaksi ruotsalaisveljestä riidoissa perinnöstä

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

Todellinen ruotsalainen herrasmies vie tytön ainakin kolme kertaa treffeille, ennen kuin kehtaa pyytää tytön veljeltä persettä.

Ruotsalaiskaverukset ihmettelivät, mihin valo oikeastaan häviää, kun se sammutetaan.

He päättivät selvittää asian. Pojat sammuttivat valot ja alkoivat etsiä sitä pimeässä.

Jonkin ajan kuluttua toinen huusi:
- Mats, olen löytänyt sen. Se oli jääkaapissa!

Kuka on Ruotsin tunnetuin painija?
- Daniel Wrestling.

Miten ruotsalaiset pelaavat venäläistä rulettia?
- Ne käyttävät revolverin sijaan pistoolia.

Kaksi ruotsalaista on metsästämässä. Yhtäkkiä toinen pitää kädellä rintaansa ja lyyhistyy sitten maahan liikkumattomaksi kasaksi.

Toinen hätääntyy ja soittaa hätänumeroon:
-Apua! Ystäväni on kuollut!

Hätäkeskus:
- Rauhoitu. Anna minä autan. Varmistatko ensin, että hän on varmasti kuollut?

Kuuluu askeleiden ääniä... hiljaisuus... ja sitten laukaus!

Ruotsalainen puhuu puhelimeen:
- Nyt on varmistettu. Entä seuraavaksi?

Ruotsalainen hirviporukka kokoontui jahdinaloituspaikalle. Useiden aiempien metsästysonnettomuuksien takia, jokaiselle ajomiehelle laitettiin valkoiset laatat selkään ja rintapuolelle, joihin kirjoitettiin isolla punaisella tussilla teksti:

- Jag är inte en älg.

Mikä tarkoittaa suomeksi “Minä en ole hirvi“.

Jahti alkoi ja noin puolen tunnin päästä kuului yksi laukaus. Sitten onnistuneen kaadon merkiksi, kolme merkkilaukausta.

Porukka kokoontui äkkiä etsimään saalista ja saivat ikäväkseen huomata, että yksi ajomies oli hengettömänä laukauksen osuttua suoraan rintaan.

Hirviporukan johtaja kysyi tiukasti, että kuka porukasta ampui?

Yksi passimiehistä sanoi:
- Minähän se ammuin... Kun tähtäsin, niin ilmeisesti joku risu peitti sen “inte“ sanan ja päätin ampua.

Ruotsissa on keksitty ikiliikkuja:
- Otetaan paperiarkki ja kirjoitetaan kummallekin puolelle “käännä“.

Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.

No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.

Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”

Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan puhelin soi.

Hänen majesteettinsa meni vastaamaan:
- Täällä kuningas.

Soittaja:
- Kuka?

Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.

Soittaja:
- Anteeksi, kuka?

Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.

Soittaja nolona:
- Minä... tuota... anteeksi, mikä olikaan numeronne?

Kaarle-Kustaa vastasi kärsivällisesti:
- Kuudestoista...

Nuori vastavihitty ruotsalaisneito pääsi töistään tavallista aiemmin ja näki miehensä olevan makuuhuoneessa.

Hän meni huoneeseen ja sanoi:
- Börje, riisu kenkäni.

Börje totteli ja riisui hänen kenkänsä.

Nainen jatkoi:
- Börje, riisu hameeni.

Niinpä Börje riisui hameen...

- Börje, riisu paitani.

Börje riisui hänen paitansa.

- Börje, riisu sukkahousuni.

Börje otti pois sukkahousut.

- Börje, riisu rintaliivini.

Börje avasi hänen rintaliiviensä lukon ja antoi niiden pudota lattialle.

- Börje, riisu vielä pikkuhousuni.

Ja Börje totteli.

- Ja Börje... Anna tämän olla viimeinen kerta, kun käytät vaatteitani.