Käsipeliä vessassa

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Pikku-Kalle oli tanssimassa daamin kanssa ja tokaisi:
- Sinäpä olet todella kaunis.

Neito vastaa:
- Jaa, no susta ei voi sanoa samaa.

Pikku-Kalle:
- Eipä välttämättä, mutta tee niinkuin minä.

Neito:
- No?

Pikku-Kalle:
- Valehtele!

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.

Pikku-Kalle kysyi saunassa äidiltä:
- Äiti mitä sinulla on haarojen välissä ja tuossa rintakehässä?

Äiti vastaa:
- Haarojen välissä on ikään kuin viidakko ja rintakehässä on ikään kuin tykit.

Seuraavaksi Pikku-Kalle kysyi isältä:
- Mitä sinulla on haarojen välissä?

Isä vastaa:
- Se on ikään kuin käärme

Yöllä ukkostaa ja Pikku-Kallea pelottaa, joten hän menee isän ja äidin väliin nukkumaan.

Juuri ennen kuin Pikku-Kalle oli nukahtanut hän sanoi äidilleen:
- Jos käärme luikertelee tänä yönä viidakkoon, niin ammu tykeillä.

Äiti lähetti Pikku-Kallen kauppaan ostamaan persiljaa. Matkalla Pikku-Kalle kuitenkin unohti tuotteen nimen, ja niinpä hän kysyi kaupassa myyjältä: ”Onko teillä pyllyheinää?”

Pikku-Kalle kuuli surullisia uutisia, että ukki oli kuollut.

Pikku-Kalle kysyi isältään:
- Isä, missä ukki nyt on?

Isä mietti hetken ja vastasi:
- Siellä, minne me kaikki vielä menemme. 

Pikku-Kalle:
- Hienoa! Odottaako ukki meitä Linnanmäellä?

Pikku-Kalle tuli koulusta ja sanoi:
- Isä, opin tänään koulussa monta uutta sanaa.

Isä kysyi:
- Oliko teillä äidinkieltä?

Pikku-Kalle:
- Ei, vaan opettaja kompastui kynnykseen.

Koulussa opettaja kysyy oppilailtaan, osaako joku kertoa jonkin tarinan, johon sisältyy elämänopetus?

Pikku-Kalle viittaa ja kertoo:
- Talvisodassa isä joutui yksin salaiseen operaatioon vihollisten linjojen taakse. Hän puki lumipuvun päälleen, otti selkäänsä repullisen käsikranaatteja ja heitti olalleen kaksi konepistoolia. Kapteeni antoi isälle vielä huikan kenttäpullostaan ja niin isä ryömi vihollisen puolelle. Yhtäkkiä joku huomasi hänet ja teki hälytyksen. Isä heitti käsikranaateillaan neljä vihollisen korsua paskaksi, ampui konepistooleillaan 79 ryssää kuoliaaksi, tappoi puukolla 14 ja kuristi pari vihollista vielä paljain käsin. Sitten hän hiihti takaisin omien puolelle yhdeksän vankia mukanaan.

Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mikä elämänopetus tähän tarinaan liittyy?

Pikku-Kalle:
- Ettei suomalaiselle kannata vittuilla silloin, kun hän on vähän ottanut!

Kalle, kaapissa oli vielä illalla kaksi kakkupalaa. Osaatko selittää, miksi siellä on nyt vain yksi?
- En huomannut sitä toista pimeässä.

Pikku-Kalle meni kouluun mustaksi maalatun kananmunan kanssa ja heitti kananmunan lattialle.

Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mitäs tuo oikein oli?

Pikku-Kalle vastaa:
- Mustaksi maalattu kananmuna.

Pikku-Kalle huusi naama punaisena:
- En varmasti syö aamulla kaulapuuroa, en varmasti.

Äiti sanoi:
- Mitä Kalle sitten söisi?

Pikku-Kalle:
- Isi kertoi naapurin sedälle, että miten ihana oli imeä naapurin emäntää. Minäkin haluaisin sitä herkkua imeä.