


Yhteistyökumppanin mainos:


Kolme kiinalaista muutti Suomeen. Kukaan heistä ei osannut sanaakaan suomea, joten he päättivät lähteä eri paikkoihin opettelemaan kieltä.
Ensimmäinen suuntasi jalkapallostadionille katsomaan ottelua. Pelin aikana toinen joukkue teki maalin ja pelaajat juhlivat huutaen:
- Me teimme sen!
Näin kiinalainen oppi lausumaan: “Me teimme sen.“
Toinen meni ravintolaan. Siellä eräs äiti opetti lastaan ruokailun lomassa sanoen:
- Haarukalla ja veitsellä.
Niinpä toinen kiinalainen oppi sanomaan: “Haarukalla ja veitsellä.“
Kolmas kiinalainen lähti koululle. Ruokailujonossa eräs tuhma poika kiilasi muiden ohi ja huudahti:
- Minä ensin!
Siitä kolmas oppi sanomaan: “Minä ensin.“
Seuraavana päivänä uutisoitiin suuresta pankkiryöstöstä. Poliisi pidätti kolme kiinalaista ja alkoi kuulustella heitä epäiltyinä.
Poliisi kysyi:
- Kuka teki sen?
Ensimmäinen kiinalainen vastasi innoissaan:
- Me teimme sen!
Poliisi säpsähti ja jatkoi:
- Millä tavalla te murtauduitte sisään?
Toinen kiinalainen sanoi ylpeästi:
- Haarukalla ja veitsellä!
Poliisi huokaisi syvään ja totesi:
- Taidan viedä koko joukon vankilaan.
Kolmas kiinalainen huudahti iloisesti:
- Minä ensin!
Oli öky talo ja siellä pahankurinen akka, sekä väkeviin menevä isäntä.
Kerran kun isäntä oli tulossa kännissä kotiin, niin hän arveli akan taas olevan kaulimen kanssa vastassa.
Koska isäntä tiesi mitä taas oli tulossa, niin hän meni talliin, otti hevosen ja vei sen oven eteen. Isäntä koputti oveen ja kun akka aukaisi oven, niin hevonen potkaisi niin, etttä akka lensi talon takaikkunasta pihalle ja kuoli.
Hautajaisissa sitten pappi ihmetteli kun seurasi leskeksi jäänyttä isäntää. Nimittäin kun isäntä kätteli surunvalittajia, toisille niistä isäntä vain nyökkäsi ja toisille hän puisti päätä.
Pappi kysyi mistä moinen johtui, niin isäntä selitti, että toiset ottivat kovasti osaa suruun, mutta toiset taas kysyvät, että onko hevonen myytävänä.
Miksi kutsutaan puheliasta virolaista?
- SuuBaltiksi.
Miksi porkkana itki junassa?
- Koska hän istui sipulin vieressä.
Matkustajakoneen lennolla, korkealla ilmassa ollessaan, siitä yhtäkkiä irtosi lattia penkkeineen.
Kaikki matkustajat ehtivät tarttua käsillään riipumaan kiinni, kuka mihinkin.
Ohjaamosta tuli kuulutus:
- Täällä puhuu lentokapteeni. Jos yksi heittää irti koneesta, niin hän pelastaa muut.
Kukaan ei suostunut heittäytymään...
Odotettiin vähän aikaa, löytyisikö vapaaehtoinen ja lopulta yksi sanoi:
- Minä voin jättäytyä irti koneesta...
Ja niin kaikki muut ympärillä ryhtyivät taputtamaan käsiään.
Kalastaja lähti alukseltaan, työasu päällään, suoraan päivätansseihin, jossa oli menossa naisten haku.
Hän ei kauaa saanut istua, kun viehättävä nainen haki hänet valssille.
Viereisessä pöydässä herrasmiehet ihmettelivät, kun kalalle haisevaa miekkosta hakivat naiset lavalle kaiken aikaa.
Sitten tuli tauko ja kalastaja meni vessaan. Hän sai heti herrasmiehet peräänsä, jotka ihmettelivät yhteen ääneen:
- Minkä ihmeen takia kauniimpi sukupuoli on kiinnostunut sinusta, rähjäisestä ukosta, eivätkä hae meitä ollenkaan?
Kalamies vastasi:
- Kyllä ne vielä herkeää, kun toi matikka ensin kuolee tuonne housuntaskuun.
Nelivuotias lapsi lähestyy isäänsä ja ilmoittaa:
- Isä, olen päättänyt mennä naimisiin.
Isä:
- Hienoa, ja kenen kanssa?
Poika:
- Mummon kanssa. Hän sanoo rakastavansa minua ja minä rakastan häntä. Mummo tekee maailman parasta ruokaa ja kertoo kivoja juttuja.
Isä:
- Hyvä on, mutta meillä on pieni ongelma. Hän on minun äitini ja et voi mennä minun äitini kanssa naimisiin.
Poika:
- Miksi en? Olethan sinäkin naimisissa MINUN äitini kanssa!
Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.
Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.
Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.
Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.
Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.
Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.
Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.
Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:
- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.
Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:
- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!
Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.
Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö.
Talosta kuului raskaita askelia. Veitsi heilahtaa ja kurkku katkeaa!
Voileipä on valmis...
Kolme miestä istuu junassa.
Yksi miehistä on parimetrinen, bodattu, härkäniskainen korsto.
Toinen on tavallinen, keskikokoinen ja keskimittainen mies.
Kolmas on pieni, hintelä äijänrääpäle.
Korsto kysyy kahdelta muulta tyypiltä:
- Mi-mi-mitä-hä-hän ke-ke-kello o-o-on?
Keskikokoinen mies vastaa:
- Minulla ei ole kelloa.
Korsto ja keskikokoinen mies huomaavat, että pikkumiehen ranteessa, hihan alta pilkistää kello.
Korsto kysyy pikkumieheltä:
- Pa-pa-paljon-ko-ko ke-ke-kello o-on?
Pikku mies on aivan hiljaa ja katselee vain ikkunasta eikä ole huomaavinaankaan. Korsto toistaa kysymyksensä, mutta mies on edelleen hiljaa.
Pian tulee pysäkki ja korsto poistuu junasta.
Keskikokoinen mies kysyy pikkumieheltä ihmeissään:
- Miksi et vastannut korstolle, vaikka sinulla on kello ranteessa?
Pikkumies vastaa:
- O-o-olisitk-k-ko i-i-itse ha-ha-halunnut sa-sa-saada tu-tu-turpiin?











