Kitaran virittäminen oikein

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Mikä on suosikkisi Pallastuntureista?
- Taivaskero, Pallaskero, Pyhäkero, vaiko Mulukero.

Kenenkä nimeä ei osattu päättää?
- PasiAnssi

Vuoden 1000 ja risat tienoilla joukko Ruotsissa ryöstöretkellä olleita suomalaisia joutui ruotsalaisten viikinkien vangeiksi.

Kuningas Eerik Verinen tuumi mitä tehdä. Helpointa olisi panna päät poikki tai myydä vangit orjiksi. Kuningas ajatteli kuitenkin, että hän voisi suojata valtakuntaansa suomalaisten rosvoretkiltä kiduttamalla näitä ennenkuulumattoman kauhealla tavalla. Sitten heidät voisi päästää kotiin varoittavina esimerkkeinä.

Kuningas Eerik Verinen kutsui luokseen pääkiduttajansa Orm Kyysilmän määräten tämän suunnittelemaan kaikkia entisiä hirveämmän kidutuslaitteen.

Laite valmistui aikanaan. Siinä oli avanto ja rannalle rakennettu pieni hirsimökki, jossa oli tuliseksi kuumennettu kivikasa ja lautatelineet. Lautatelineillä oli kasa oksakimppuja, jotka oli tuotu lampaille varatusta kerppuvarastosta.

Kidutus alkoi kuningas Eerik Verisen edessä. Suomalaiset pakotettiin riisuutumaan ja ajettiin keihäillä pistellen lautatelineille. Kivikasalle heitettiin vettä, jolloin suomalaiset olivat läkähtyä höyryyn. Savun ja höyryn seassa heidän oli pakko ruoskia toisiaan oksakimpuilla.

Vähän ajan kuluttua suomalaiset ajettiin kuumuudesta avantoon uimaan. Muutamat pakotettiin jopa pyörimään lumessa. Sitten suomalaiset ajettiin taas kuumaan hirsipirttiin ruoskimaan toisiaan ja sieltä jälleen avantoon.

Näin jatkettiin kymmenkunta kertaa. Kun kidutus loppui ja vähissä hengissä olevat suomalaiset lähetettiin uhkausten saattelemina kotiin, kuningas Eerik Verinen otti ranteestaan kultarenkaan, antoi sen Ormille ja sanoi:

- Mainiota työtä! Tätä opetusta suomalaiset eivät tule unohtamaan ainakaan tuhanteen vuoteen!

Kolme miestä istuu junassa.

Yksi miehistä on parimetrinen, bodattu, härkäniskainen korsto.

Toinen on tavallinen, keskikokoinen ja keskimittainen mies.

Kolmas on pieni, hintelä äijänrääpäle.

Korsto kysyy kahdelta muulta tyypiltä:
- Mi-mi-mitä-hä-hän ke-ke-kello o-o-on?

Keskikokoinen mies vastaa:
- Minulla ei ole kelloa.

Korsto ja keskikokoinen mies huomaavat, että pikkumiehen ranteessa, hihan alta pilkistää kello.

Korsto kysyy pikkumieheltä:
- Pa-pa-paljon-ko-ko ke-ke-kello o-on?

Pikku mies on aivan hiljaa ja katselee vain ikkunasta eikä ole huomaavinaankaan. Korsto toistaa kysymyksensä, mutta mies on edelleen hiljaa.

Pian tulee pysäkki ja korsto poistuu junasta.

Keskikokoinen mies kysyy pikkumieheltä ihmeissään:
- Miksi et vastannut korstolle, vaikka sinulla on kello ranteessa?

Pikkumies vastaa:
- O-o-olisitk-k-ko i-i-itse ha-ha-halunnut sa-sa-saada tu-tu-turpiin?

Miksi joulupukki huusi viime jouluna?
- Koska pukin kassit jäivät oven väliin!

Mitä kirurgin vastaanoton ovessa lukee?
- Ma-Su Auki.

Savolainen mäkkärissä:

- Ja mitäs teille?
- Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.

- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkoo. Tästä on kyllä männä jo maku.

- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Savon Sanomia ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottaesin hampurilaesen.

- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se on se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäs teijän tiällä tietee.

- Syötkö täällä?
- Sillon tällön.

- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkoo vieläkiin, mutta maku on männä jo.

- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Kah, jos se vuan tahtoo.

- Siis otatko mukaan?
- Tule vuan, jos halluut.

- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilloo? Aattelin kyllä että tuolla pöyvässä...

- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne vuan mahtuu, vähän kyllä eppäelen.

- Eli, kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo... vuan kanelin suap jättee poekkeen.

- Eipä sitä kyllä yleensä... no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkee nyt vähäsen.

- Voi helvetti teidän kanssa!!
- Vai niin, että tällasta palavelua. Taijanpa sitten jättee tilloomatta ja hakkee torilta muikkukukon...

Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.

Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.

Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.

Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.

Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!

Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.

Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.

Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.

Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.

Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.

Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.

Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.

Kaksi kakkaa oli hiekkalaatikolla ja sitten paikalle saapui ripuli.

Kakat sanoivat yhteen ääneen:
- Tää on vaan koville jätkille.

Puolalaiselta laivamuusikolta kysyttiin miksi hän soittaa aina niin huonosti.

Vastaus oli:
- Hyvä soitto huono raha, huono soitto sama raha.

Pikkukylällä asui varasteluun taipuvainen mies.

Milloin oli olutpullo povitaskussa kaupasta varastettu, mihin löytyi selitys:
- Otin sen, ennen kuin joku muu kerkiää.

Hautausmaalta varastettuihin kukkiin löytyi vastaus:
- Otin ne, ennen kuin kerkiävät kuolla.

Pyykkinarulta otettuihin naisten alusvaatteisiin löytyi vastaus:
- Joutaahan tuo ostaa jo uudet. Ihan hyvyyttänihän minä otan.

Oli öky talo ja siellä pahankurinen akka, sekä väkeviin menevä isäntä.

Kerran kun isäntä oli tulossa kännissä kotiin, niin hän arveli akan taas olevan kaulimen kanssa vastassa.

Koska isäntä tiesi mitä taas oli tulossa, niin hän meni talliin, otti hevosen ja vei sen oven eteen. Isäntä koputti oveen ja kun akka aukaisi oven, niin hevonen potkaisi niin, etttä akka lensi talon takaikkunasta pihalle ja kuoli.

Hautajaisissa sitten pappi ihmetteli kun seurasi leskeksi jäänyttä isäntää. Nimittäin kun isäntä kätteli surunvalittajia, toisille niistä isäntä vain nyökkäsi ja toisille hän puisti päätä.

Pappi kysyi mistä moinen johtui, niin isäntä selitti, että toiset ottivat kovasti osaa suruun, mutta toiset taas kysyvät, että onko hevonen myytävänä.