Komisario Jukan lempinimi

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Poika muotoilee jotakin lehman lannasta kadulla.

Ohikulkeva mies pysähtyy ja kysyy pojalta:
- Poikani, muotoiletko pappia?

Poika:
- En...

Mies:
- No tuleeko siita opettaja?

Poika:
- Ei...

Mies:
- No tuleeko siita sitten poliisi?

Poika:
- Ei minulla niin paljon paskaa ole!

Vanha ukko istui puiston penkillä ja napsutteli koko ajan sormiaan.

Ohi sattui kulkemaan utelias mies, joka pysähtyi ja kysyi:
- Mitä te oikein teette?

Vanha ukko vastasi:
- Ettekö näe nuori mies, että tämä pitää oravat loitolla.

Mies sanoi ukolle:
- Herrajestas, eihän tässä puistossa ole yhtään oravaa.

Ukko vastasi:
- Siinäs näette, että napsuttelu toimii.

Mikä Postimies Patesta tuli kun hän meni eläkkeelle?
- Pate.

Jos Oulussa palaa Erikssonin tehdas, niin mikä ainakin on varmaa?

- NOKIA joka paikassa.

Pariskunnan vauva on suvulle esiteltävänä.

- Kumman näköinen se on?

- No on kyllä, mutta onneksi on kuitenkin terve.

Mistä Alistair Maclean sai idean kirjaansa “Kotkat kuuntelevat“?

- Hän oli puhelimessa ja raollaan olevan oven takana oli keittiössä samaan aikaan anoppi ja naapurin täti.

Puolet kitaristin ajasta menee yleensä kitaran virittämiseen...
Loppuaika kuluu sitten epävireisellä kitaralla soittamiseen

Miksi Nipa Neumann käveli kaupassa suoraan keksihyllylle?
- Hänellä oli levoton Tuc-himo.

Batman tapasi Teräsmiehen tutussa kapakassaan. Hän meni tervehtimään tätä ja kysyi kuulumisia.

Teräsmies muisteli:
- Olihan tässä yksi tapaus. Yhtenä päivänä alkoi tehdä hirveästi mieli naista.

Batman:
- Mitäs sitten teit?

Teräsmies:
- Lähdin siitä tietenkin lentelemään ja tähyilemään, näkyisikö missään sopivaa. Lentelinkin melkoisen tovin, kunnes sitten näin Ihmenaisen makaamassa huvilansa nurmikolla selällään aivan alastomana. Hän liikutteli vartaloaan siihen malliin, että tuntui olevan miehen tarpeessa. Niinpä minä pudotin housuni nilkkoihin ja syöksyin suoraan hänen syliinsä.

Batman:
- Sillä lailla! Hän mahtoi hämmästyä?

Teräsmies:
- Joo, mutta ei puoliksikaan niin paljon kuin Näkymätön Mies.

Kaksi melkolailla vaiteliasta maalaisukkoa, tapasivat käydä joskus harvoin toistensa luona kylässä.

Toinen ukoista koputti pitkästä aikaa naapurinsa ovea ja asteli tupaan.

Meni varmaan kolme varttia, kunnes talon isäntä kiikkustuolissa istuen rohkeni kysyä:
- No onkos ulkona kylmä?

Siihen vieras vastasi:
- Mitä nyt pari astetta pakkasta.

Johon isäntä:
- Siitä nyt ei kannata paljon puhua.

Vieras sanoi:
- En minä olis puhunutkaan, jos sinä et olis kysynyt.