Kova pieru koulussa

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Koulussa puhuttiin terveellisestä ruoasta.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kalle, millainen suhde sinulla on ruisleipään?

Kalle vastasi:
- En ota kantaa.

Koulussa oli terveystietoa ja opettaja kyseli oppilailta mitä lääkkeitä nämä tietävät.

Pikku-Liisa viittasi ja selitti:
- Mummi käyttää nitroja, jos ottaa sydämeen.

Pikku-Risto viittasi ja selitti:
- Voi ottaa aspiriinia jos on pää kipeä.

Opettaja totesi:
- Oikein hyvä! Entäs sinä Kalle?

Pikku-Kalle selitti:
- Viagraa käytetään ripuliin.

Opettaja kauhistui ja tivasi Kallelta:
- Mistä olet moista kuullut!?

Kalle:
- No kun viime yönä kuulin kun äiti sanoi isälle, että tässä on nyt taas tunti yritetty ja tota paskaa ei saa kovaksi sitten millään, joten hanki nyt sitä Viagraa!

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.

Pikku-Kalle kysyi kaverilta, että käykö teillä kello?
Kaveri vastasi, että käy.
Pikku-Kalle sanoi, käske käydä meilläkin.

Pikku Kallen isoveli tuli herättämään pikku Kallea.

Isoveli kysyi:
- Mitä unta näit?

Pikku Kalle:
- En muista paljoa mutta näin unta että söin jätti vaahtokarkkia ja sen jälkeen kun heräsin tyynyni oli kadonnut.

Pikku-Kalle potkiskeli uutta palloaan. Pikku-Ville ihaili palloa.

Kalle sanoi:
- Saat palloni, jos saan iskeä kolme raakaa kananmunaa päähäsi.

Pikku-Ville vastasi:
- Sopii.

Yksi muna...läts...kaksi munaa...läts...

Pikku-Ville:
- No, iske se kolmas jo!

Pikku-Kalle:
- Empäs, menettäisin palloni.

Pikku-Kalle oli tanssimassa daamin kanssa ja tokaisi:
- Sinäpä olet todella kaunis.

Neito vastaa:
- Jaa, no susta ei voi sanoa samaa.

Pikku-Kalle:
- Eipä välttämättä, mutta tee niinkuin minä.

Neito:
- No?

Pikku-Kalle:
- Valehtele!

Pikku-Kallella oli äidinkielen tunti. Opettaja kysyi mikä on adjektiivi.

Pikku-Kalle nosti reippaasti kätensä ja huusi riemastuneena:
- Se on kun minusta kasvaa Iso-Kalle, pitkä parta ja isot munat.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Mikä on isäsi nimi?

Pikku-Kalle mietti hetken ja sanoi:
- En tiedä.

Opettaja moitti:
- Sinä olet jo 6 vuotias, etkä edes tiedä isäsi nimeä...

Pikku-Kalle vastasi:
- Taitaa olla sukuvika. Kun minun äitini on jo 34 vuotta, eikä sekään tiedä.

Koulukuraattori keskusteli Pikku-Kallen kanssa:
- Kalle, mikä sinun isäsi on?
- Hän on sairas.
- Ei, en minä sitä tarkoittanut. Mitä sinun isäsi tekee?
- Hän yskii.
- Ei, minä tarkoitan, mitä hän tekee silloin, kun hän ei yski?
- Silloin hän vain makaa vuoteessa.
- En minä sitä tarkoita. Mitä hän on silloin, kun ei ole sairas eikä yski eikä makaa vuoteessa?
- Hän on terve.