Kova pieru mattokaupassa

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Miksi pierut eivät koskaan eksy?
- Koska he seuraavat aina hajuaan.

Kaksi vanhaa lääkäriä oli kävelyllä. Ystävyksien huomio oli jo pidemmäksi aikaa kiinnittynyt heidän edellään oudosti kävelevään mieheen.

Mies nimittäin käveli erittäin jäykästi ja varovaisesti sipsuttelemalla, polvet koukussa haara-asennossa, ja lisäksi vielä kädet jäykästi sivulla irti kehosta.

Ensimmäinen lääkäri totesi:
- Näin kardiologian professorina sanoisin, että hänellä on selkeästi ateroskleroosi ja perifeerisiä valtimoiden tukkeumia kummassakin raajassa, mistä aiheutuu tuo sairaudelle tyypillinen katkokävely...

Toinen lääkäreistä kommentoi:
- Minä puolestani väitän näin fysiatrian professorina, että hänellä on länkisäärisyyttä sekä vaikeasta reumasta johtuva nivelrikko...

Lääkärit päättivät pysäyttää miehen ja kertoivat hänelle kiistansa.

Mies vastasi:
- Hyvät herrat, me erehdyimme kaikki kolme. Minäkin, näin matematiikan professorina, laskin, että se olisi vain pienen pieni pieru...

Miksi miehet pieree enemmän kuin naiset?
- Naiset ei sulje suutaan riittävästi, että painetta kasvaisi.

Oma pieru haisee aina parhaimmalta.

Pekka oli markkinoilla myymässä perunoita, kun häneltä äkkiä pääsi valtava pieru. Kaikki markkinoillaolijat räjähtivät nauramaan. Pekka palasi kotiin häpeissään. Häntä hävetti niin kauheasti, että hän lähti kotikaupungistaan ja kierteli ympäri maailmaa vuosikaudet. Viimein hän uskaltautui palaamaan kotikaupunkiinsa luulleen häpeällisen tapahtuman jo unohtuneen. Kotikaupunki oli muuttunut. Taloja oli purettu ja uusia oli rakennettu. Markkina-aluekin oli aivan erinäköinen. Sen reunaan oli ilmestynyt uusi rakennus. Pekka rohkaisi itsensä ja kysyi eräältä mieheltä:
– Milloin tuo talo on rakennettu?
– On siitä jo aikaa. Se rakennettiin kuusi vuotta, kaksi kuukautta ja kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Pekka pieraisi markkinoilla.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Ulla meni ensin naisten vessaan, mutta jono oli aivan hirveän pitkä.

Hetken kuluttua Ulla ei pystynyt enää odottamaan, vaan päätti mennä miesten wc:hen.

Hänellä oli nyt niin kova pissahätä, ettei hän voinut enää pidättää. Hän veti mekkonsa korviin, kyykistyi pisuaarin ylle ja alkoi virtsata.

Miehet käymälässä eivät olleet uskoa silmiään. Kukaan heistä ei ollut nähnyt mitään vastaavaa eläissään.

Kun Ulla oli pissannut, miehet seisoivat edelleen ja tuijottivat häntä. Silloin Ulla päästi valtavan pierun! Isoimman, minkä kukaan miehistä oli koskaan kuullut.

Kun Ulla huomasi miesten nyt vieläkin hämmästyneemmät ilmeet, hän hymyili ja sanoi:

- Mitä? Tekin ravistatte munanne, kun olette valmiita. Joten puhallanhan toki minäkin itseni kuivaksi!

Jos sinulta pääsee pieru huoneessa, jossa on paljon ihmisiä, niin sano kovalla äänellä:

- Tuoksuuko täällä teistä popcorn?

Niin kaikki nuuhkaisevat ilmaa.

Minä en piereskele.
Kuiskailen vain housuihini...
Ja joskus jopa huudan!

Mitä pieru sanoi toiselle pierulle?
- Sinä haiset todella pahalta.