Kreivi Krapulan päivät

Poimintoja aiheesta Alkoholivitsit

Faktoja baaritiskillä:

- Ootteko pojat kuulleet, että sitä on tässä kaljassakin jotain hormoonia? Oikein naishormoonia!

- Älä ny! Eihän sitä kaljassa sentään...

- Joo-o! Ootte kai huomannu, että kahdeksannen ison tuopin jälkeen, sitä ei enää aikamies pysty kunnolla ajamaan autoa eikä puhumaan järkeviä.

Tapahtui aikana, jolloin netin käyttö ei ollut niin yleistä kuin nykyään, vaan asiat hoidettiin puhelimitse.

Eräs herrasmies Kustavista, oli päättänyt tilata erikoisoluita baarikaappiinsa Helsingistä asti.

Hän soitti panimolle ja tiedusteli, että koskahan se olut olisi Kustavissa.

Puhelimessa vastattiin:
- No... Se on yleensä siinä pari tuntia nauttimisen jälkeen...

Miksi karhuja ei kohta ole enää?
- Koska kaikki on juotu!

Mikä on sellainen, jolla on putkikassi, putkireppu, putkiaivot ja putkikatse?

- No tietenkin putkimies, joka on kännännyt koko viikon ja noin ollen resetoitunut vaikean putkiremontin jälkeen.

Kaksi miestä juttelivat baaritiskin ääressä.

- Millaista juomaa on jajaja?

- Miten niin?

- No kun siinä Kuustosen kappaleessa lauletaan, että “join murheisiin taas liikaa jajajaa“.

Mitä venäläinen juoppo sanoi kun löysi viinapullon?

-Slava Bogu!

Mies oli viinaanmenevä ja hänen naiskaverilla oli kierot silmät.

Eräänkin kerran mies oli tuonut kotiinsa mukanaan kavereita ottamaan kuppia. Nainen ei kuitenkaan pitänyt miehen touhuista ollenkaan.

Kerran nainen istui pirtinpenkillä, silmäkulmat kurtussa, kun pirttiin astui hänen miehensä ja mukanaan ryyppykamuja.

Vieraat vähän katselivat emännän ilmettä ja isäntä tuumasi vain:
- ei meillä katsota kieroon.

Nuori vaimo kysyy mieheltään jo aavistuksen tympääntyneenä:
- Onko sinun aivan pakko istua joka ainoa ilta oluella?

Mies vastaa:
- No ei todellakaan! Istun siellä aivan vapaaehtoisesti.

Miksi alkossa on yölläkin valot päällä?
- Ettei siellä olisi pimeitä pulloja.

Kaverukset Harri ja Hanski ryyppäsivät Hanskin kotona.

Myöhemmin illalla Hanski kysyi Harrilta:

- Jos saisit valita kumpaan sairastuisit, alzhaimeriin vai parkinsonin tautiin, niin kumman valitsisit?

Harri siinä pohti asiaa tovin, kunnes vastasi:

- No, kai mä sen parkinsonin ottaisin. On kai se parempi läikyttää puolet tuopista pitkin kapakan lattioita, kuin unohtaa tyystin, että mihin helvetin pöytään mä sen mun tuopin just jätin.