Kuinka lopettaa tupakointi helposti

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Moni haaveilee uran luomisesta...
Mutta eihän se ole kovin vaikeaa ole, lapio vaan käteen ja sitä uraa luomaan.

Miksi sinä pyysit siskoasi lopettamaan pianon soiton ja aloittamaan huilutunnit?
- Huilua soittaessa sisko ei voi samalla laulaa.

Pikkukylällä asui varasteluun taipuvainen mies.

Milloin oli olutpullo povitaskussa kaupasta varastettu, mihin löytyi selitys:
- Otin sen, ennen kuin joku muu kerkiää.

Hautausmaalta varastettuihin kukkiin löytyi vastaus:
- Otin ne, ennen kuin kerkiävät kuolla.

Pyykkinarulta otettuihin naisten alusvaatteisiin löytyi vastaus:
- Joutaahan tuo ostaa jo uudet. Ihan hyvyyttänihän minä otan.

Isokokoinen poika nimeltä Iso-Tero matkusti bussilla joka päivä.

Aina bussiin noustessa hän sanoi kuljettajalle:

- Iso-Tero ei maksa.

Kuljettaja ei uskaltanut tehdä mitään, koska Iso-Tero oli niin iso ja voimakas. Näin tapahtui joka päivä.

Lopulta kuljettaja alkoi nostella painoja ja vetää douppia, jotta hän tulisi voimakkaammaksi ja voisi vaatia Iso-Teroa maksamaan.

Puolen vuoden kuluttua kuljettaja olikin voimakkaampi kuin Iso-Tero. Niinpä eräänä päivänä kun Iso-Tero tuli jälleen bussiin ja sanoi, kuten aina ennenkin:

- Iso-Tero ei maksa.

Niin kuljettaja uskalsi nyt kysyä häneltä:

- Ja miksi sinä et maksa?

Iso-Tero katsoi kuljettajaa hämmästyneenä ja sanoi:

- Iso-Terolla on kuukausikortti.

Mies kysyi kaverilta:
- Oletko koskaan nähnyt lentäviä lautasia?

Kaveri vastasi:
- En sen jälkeen kun erosin vaimostani.

- Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa...

Tuumi Suomipoika merellä, kun ruotsinlaivan kaiteesta roikkui.

Vuoden 1000 ja risat tienoilla joukko Ruotsissa ryöstöretkellä olleita suomalaisia joutui ruotsalaisten viikinkien vangeiksi.

Kuningas Eerik Verinen tuumi mitä tehdä. Helpointa olisi panna päät poikki tai myydä vangit orjiksi. Kuningas ajatteli kuitenkin, että hän voisi suojata valtakuntaansa suomalaisten rosvoretkiltä kiduttamalla näitä ennenkuulumattoman kauhealla tavalla. Sitten heidät voisi päästää kotiin varoittavina esimerkkeinä.

Kuningas Eerik Verinen kutsui luokseen pääkiduttajansa Orm Kyysilmän määräten tämän suunnittelemaan kaikkia entisiä hirveämmän kidutuslaitteen.

Laite valmistui aikanaan. Siinä oli avanto ja rannalle rakennettu pieni hirsimökki, jossa oli tuliseksi kuumennettu kivikasa ja lautatelineet. Lautatelineillä oli kasa oksakimppuja, jotka oli tuotu lampaille varatusta kerppuvarastosta.

Kidutus alkoi kuningas Eerik Verisen edessä. Suomalaiset pakotettiin riisuutumaan ja ajettiin keihäillä pistellen lautatelineille. Kivikasalle heitettiin vettä, jolloin suomalaiset olivat läkähtyä höyryyn. Savun ja höyryn seassa heidän oli pakko ruoskia toisiaan oksakimpuilla.

Vähän ajan kuluttua suomalaiset ajettiin kuumuudesta avantoon uimaan. Muutamat pakotettiin jopa pyörimään lumessa. Sitten suomalaiset ajettiin taas kuumaan hirsipirttiin ruoskimaan toisiaan ja sieltä jälleen avantoon.

Näin jatkettiin kymmenkunta kertaa. Kun kidutus loppui ja vähissä hengissä olevat suomalaiset lähetettiin uhkausten saattelemina kotiin, kuningas Eerik Verinen otti ranteestaan kultarenkaan, antoi sen Ormille ja sanoi:

- Mainiota työtä! Tätä opetusta suomalaiset eivät tule unohtamaan ainakaan tuhanteen vuoteen!

Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.

Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.

Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.

Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.

Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.

Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.

Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.

Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:

- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.

Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:

- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!

Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.

Ystävykset lähtivät aavikolle retkelle.
Jonkun ajan vaelleltuaan he huomasivat olevansa eksyksissä.

Ensimmäinen aloitti:
- Minulla on hyviä ja huonoja uutisia.

Toinen vastasi:
- Kerro ne huonot uutiset ensin.

Ensimmäinen jatkoi:
- Me joudumme syömään hiekkaa.

Toinen kysyi:
- Mitkä ne hyvät uutiset sitten ovat?

Ystävä vastasi:
- No ainakin sitä on riittävästi!

Kaksi vanhaa miekkosta tapasivat toisensa vuosikymmenien jälkeen.

- No, miten sinun elämäsi on kaikkien näiden vuosien aikana sujunut?

- Ihan hyvinhän se muuten on mennyt, mutta pituuden kanssa on ollut ongelmia...

- Mitenkä niin?

- Silloin nuoruudessani jouduin ensin kasvatuslaitokseen ja sitten laittoivat minut katkaisuhoitoon ja nykyisin olen joutunut käymään venytyksessä...

Miksi paloauton letku on punainen?
- Olisit säkin jos sua vedettäisiin letkusta.

Nainen oli jo pidempään tarkkaillut kolmevuotiaita kaksostyttöjään huolestuneena.

Häntä vaivasi outo, voimistuva tunne, että lapset eivät olisi hänen omiaan.

Hän päätti tehdä salaa dna-testin kummastakin lapsesta.

Testi paljasti äidin pahimman pelon käyneen toteen! Hän kertoi sitten järkyttävän tiedon miehelleen.

Mies suhtautui tietoon leppoisasti:

- Tietenkään ne eivät ole meidän omia! Etkö sinä muista, kun siellä synnytyssairaalassa kotiin lähtiessä valitit, että vauvamme haisevat ja kysyit että voisinko ottaa ne ja käydä vaihtamassa puhtaisiin, kun itse et jaksanut...