Kuinka lopettaa tupakointi helposti

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Kerrostalon hissi oli hajonnut, ja sen oveen oli kiinnitetty tiedote.

Tiedotteessa luki:
- Lähin toimiva hissi löytyy naapuritalosta.

Isokokoinen poika nimeltä Iso-Tero matkusti bussilla joka päivä.

Aina bussiin noustessa hän sanoi kuljettajalle:

- Iso-Tero ei maksa.

Kuljettaja ei uskaltanut tehdä mitään, koska Iso-Tero oli niin iso ja voimakas. Näin tapahtui joka päivä.

Lopulta kuljettaja alkoi nostella painoja ja vetää douppia, jotta hän tulisi voimakkaammaksi ja voisi vaatia Iso-Teroa maksamaan.

Puolen vuoden kuluttua kuljettaja olikin voimakkaampi kuin Iso-Tero. Niinpä eräänä päivänä kun Iso-Tero tuli jälleen bussiin ja sanoi, kuten aina ennenkin:

- Iso-Tero ei maksa.

Niin kuljettaja uskalsi nyt kysyä häneltä:

- Ja miksi sinä et maksa?

Iso-Tero katsoi kuljettajaa hämmästyneenä ja sanoi:

- Iso-Terolla on kuukausikortti.

Muuan bassolaulaja oli päässyt aivan liki tyttöä, hieroi hänen rintojaan ja samalla hoki:

- Minä rakastan sinua!

Tyttöä alkoi vähän kutiamaan, kun samasta paikasta vain hyväiltiin. Sitten tyttö lopulta sanoi:

- Ota vähän alempaa...

Poika teki työtä käskettyä ja sanoi hyvin möreällä äänellä:

- MINÄ RAKASTAN SINUA!

Naiset aina haukkuvat kuinka ruma minä olen, kunnes näkevät paljonko minulla on rahaa.

... Ja sitten he haukkuvat minua rumaksi ja köyhäksi.

Nainen oli jo pidempään tarkkaillut kolmevuotiaita kaksostyttöjään huolestuneena.

Häntä vaivasi outo, voimistuva tunne, että lapset eivät olisi hänen omiaan.

Hän päätti tehdä salaa dna-testin kummastakin lapsesta.

Testi paljasti äidin pahimman pelon käyneen toteen! Hän kertoi sitten järkyttävän tiedon miehelleen.

Mies suhtautui tietoon leppoisasti:

- Tietenkään ne eivät ole meidän omia! Etkö sinä muista, kun siellä synnytyssairaalassa kotiin lähtiessä valitit, että vauvamme haisevat ja kysyit että voisinko ottaa ne ja käydä vaihtamassa puhtaisiin, kun itse et jaksanut...

Kaksi pikkupoikaa kinastelivat:

- Minun isäni on parempi kuin sinun isäsi.
- Eikä ole!
- Minun isoveljeni on parempi kuin sinun veljesi.
- Eipäs ole!
- Minun äitini on parempi kuin sinun äitisi.
- Jaa... siinä ehkä olet oikeassa. Isäkin väittää samaa.

Miksi Nipa Neumann käveli kaupassa suoraan keksihyllylle?
- Hänellä oli levoton Tuc-himo.

Poika muotoilee jotakin lehman lannasta kadulla.

Ohikulkeva mies pysähtyy ja kysyy pojalta:
- Poikani, muotoiletko pappia?

Poika:
- En...

Mies:
- No tuleeko siita opettaja?

Poika:
- Ei...

Mies:
- No tuleeko siita sitten poliisi?

Poika:
- Ei minulla niin paljon paskaa ole!

Mikä tämä nuorison käyttämä lyhenne “EMT“ on?
- En minä tiedä.
- Miksei kukaan muka tiedä, olen kysynyt jo vaikka keneltä.

Batman tapasi Teräsmiehen tutussa kapakassaan. Hän meni tervehtimään tätä ja kysyi kuulumisia.

Teräsmies muisteli:
- Olihan tässä yksi tapaus. Yhtenä päivänä alkoi tehdä hirveästi mieli naista.

Batman:
- Mitäs sitten teit?

Teräsmies:
- Lähdin siitä tietenkin lentelemään ja tähyilemään, näkyisikö missään sopivaa. Lentelinkin melkoisen tovin, kunnes sitten näin Ihmenaisen makaamassa huvilansa nurmikolla selällään aivan alastomana. Hän liikutteli vartaloaan siihen malliin, että tuntui olevan miehen tarpeessa. Niinpä minä pudotin housuni nilkkoihin ja syöksyin suoraan hänen syliinsä.

Batman:
- Sillä lailla! Hän mahtoi hämmästyä?

Teräsmies:
- Joo, mutta ei puoliksikaan niin paljon kuin Näkymätön Mies.

Joka kerta, kun ajamme hautausmaan ohi, isä kysyy:
- Tiedättekö, miksi minua ei voi haudata tuonne?
- Noh?
- Koska en ole kuollut.

Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.

Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.

Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.

Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.

Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.

Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.

Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.

Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:

- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.

Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:

- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!

Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.