Kuka särki Jerikon muurit?

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Opettaja kysyi pikku-Kallelta missä sijaitsee Polvijärvi?

Pikku-Kalle vastasi innoissaan:
- No tietysti Reisjärven ja Varpaisjärven välissä!

Pikku-Kalle meni kouluun ja otti mukaan tikkaat.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Miksi sinulla on tikkaat mukana?

Pikku-Kalle vastasi:
- Minä haluan kiivetä yläasteelle.

Seuraavana päivänä Pikku-Kalle tuli liukumäen kanssa kouluun.

Opettaja kysyi:
- Miksi sinulla on liukumäki mukana koulussa?

Pikku-Kalle vastasi:
- Haluan laskea alas yläasteelta, kun siellä on niin hankalia laskuja.

Oletteko kuulleet sen vitsin missä Pikku-Kalle hiipi kellariin?
En minäkään, koska se hiipi niin hiljaa.

Pikku-Kalle meni uimahallissa saunaan ja alkoi tuijottaa vastapäätä istuvan vanhan miehen isoa pömppömahaa.

Mies sitten huomasi Kallen tuijotuksen, taputti kovasti mahaansa ja sanoi möreällä äänellä:

- Kuule poika, tämä on täyttä ruutia sitten!

Kotona Pikku-Kalle kertoi peloissaan vanhemmilleen vaarallisesta pommista:

- Se oli tosi peloittavaa, koska ruutia oli hirveän paljon, mutta sytytyslanka näytti todella pieneltä!

PikkuKalle oli puistossa ja kuuli pojan sanovan penis ja huoratalo.
Sen jälkeen hän meni kotiin ja kysyi äidiltä mitä ne tarkoittavat.
Äiti sanoi, että penis tarkoittaa kravaattia ja huoratalo tarkoittaa samanlaista taloa kun meillä.

Kirkossa kalle huusi:
- Hei pappi, sun penis on vinossa, voisin mennä muutes kohta huorataloon.

Pikku-Kalle:
- Äiti, olen tappanut neljä kärpästä. Kolme urosta ja yhden naaraan.

Äiti:
- Mistä tiesit, kumpaa sukupuolta ne ovat?

Pikku-Kalle:
- Ihan helposti. Kolme istui kaljapullolla ja yksi peilin päällä.

Pikku-Kalle ja ukki olivat saunassa. Ukilla oli saunakalja, mitä sitten nautiskeli löylyjen lomassa.

Pikku-Kalle kysyi ukilta:
- Saanko hörön?

Ukki sanoi:
- Ota vaan pikku hörppy.

Pikku-Kalle otti kaljan, joi sen kokonaan kaljan ja antoi tyhjän tölkin takaisin ukille.

Ukki huomasi että tölkki oli tyhjä ja sanoi Pikku-Kallelle:
- Voi helvetti Pikku-Kalle, joit sitten kaikki oluet, alappas käydä ostamassa uusi tilalle.

Pikku-Kalle vastasi:
- En minä voi, koska olen vasta 4-vuotias, mutta voin minä toki yrittää käydä ostamassa.

Sitten Pikku-Kalle meni kauppaan ja kysyi myyjältä:
- Missä on kaljaosasto?

Myyjä torui:
- Kuules nulikka, et ole vielä tarpeeksi vanha ostamaan kaljaa.

Pikku-Kalle meni kotiin ja sanoi ukille ettei myyjä anna ostaa olutta.

Tuohon ukki neuvoi Kallea sanomaan kaupassa:
- Sano sille myyjälle että minä olen 69-vuotias ja minulla on 5 lasta ja vaimo on sairaalassa, puhelin oli tippunut metsään, että eiköhän sitä kaljaa nyt kuule pidä saada!

Sitten Pikku-Kalle meni kauppaan ja sanoi myyjälle:
- Minä olen 5-vuotias ja minulla on 69 lasta ja vaimo on metsikössä ja puhelin sairaalassa.

Arvatkaapa tuliko kaljaa vai ei?!

Koulussa opettaja kysyy oppilailtaan, osaako joku kertoa jonkin tarinan, johon sisältyy elämänopetus?

Pikku-Kalle viittaa ja kertoo:
- Talvisodassa isä joutui yksin salaiseen operaatioon vihollisten linjojen taakse. Hän puki lumipuvun päälleen, otti selkäänsä repullisen käsikranaatteja ja heitti olalleen kaksi konepistoolia. Kapteeni antoi isälle vielä huikan kenttäpullostaan ja niin isä ryömi vihollisen puolelle. Yhtäkkiä joku huomasi hänet ja teki hälytyksen. Isä heitti käsikranaateillaan neljä vihollisen korsua paskaksi, ampui konepistooleillaan 79 ryssää kuoliaaksi, tappoi puukolla 14 ja kuristi pari vihollista vielä paljain käsin. Sitten hän hiihti takaisin omien puolelle yhdeksän vankia mukanaan.

Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mikä elämänopetus tähän tarinaan liittyy?

Pikku-Kalle:
- Ettei suomalaiselle kannata vittuilla silloin, kun hän on vähän ottanut!

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.

Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.

Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.

Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?

Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!

Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.

Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...

Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.