Kuoleman rajamailla

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Sydänkirurgi sai potkut
– Häneltä tuli jatkuvasti huonoa läppää.

Virtanen, nuori ja menevä lääkäri, oli muutamankin kerran erehtynyt liian läheisiin tekemisiin kauniimpaa sukupuolta edustavien potilaidensa kanssa.

Ajoittain asia vaivasi Virtasta, mutta silloin pieni ääni sisimmässä vakuutteli:

- Kaikillehan näin on käynyt. Aikuisiahan me ollaan. Ja eihän siitä haittaakaan ole ollut. Mielelläänhän ne naisetkin on mukana olleet. Mitäpä se haittaa.

Yleensä Virtanen onnistui sen vielä pienemmän äänen hiljentämään. Sen, joka jutteli:

- Virtanen, sä oot jumalauta patologi...

Kaksi lääkäriä keskustelee.

- Minä menetin lempipotilaani.
- Sääli, Miksi hän kuoli?
- Ei hän kuollut... Hän parani.

Mitä psykiatri sanoi lenkkimakkarasta maistettuaan sitä?
- Ei hullumpaa.

Matti suunnitteli isona ryhtyvänsä lääkäriksi ja hän onnistuikin pääsemään lääkärikoulun pääsykokeisiin. Hän päätti harjoitella tuleviin kokeisiin vaimonsa kanssa.

Vaimo tenttasi Mattia:
- Mikä seuraavista ei kuulu luetteloon: yksi, kaksi, konnankoukku, kolme, neljä, viisi, kuusi?

Matti mietiskeli ja lopulta vastasi:
- Se on tietysti kuusi! Kuusihan on puu.

Vaimo:
- Oikein! Onnittelut lääkärikouluun pääsyn johdosta!

Mies valitti lääkärille:
- Tällä hirveälle nykivälle elohiirelle mun oikeassa silmässä, on pakko tehdä jotain!

Lääkäri vastasi tyynesti:
- No se on täysin vaaraton vaiva. Eihän sitä edes huomaa.

Mies:
- Jaa ei vai? Aina kun menen kiskalle ostaan ässäarpoja, niin ne antaa mulle paketin kondomeja

Miehet keskustelivat niitä näitä.

- Vaimoni sairastaa neurasteniaa, hypotermiaa, hysteriaa ja dysenteriaa.
- Mistä hän kaikki nuo taudit on saanut?
- Lääkärikirjasta.

Mistä tunnistaa likinäköisen gynekologin?
- Märkä nenänpää ja rillit huurussa.

Mies oli ollut työpaikan määräaikaisessa lääkärintarkastuksessa.

Miehen kollega tiedusteli:
- Selvisikö siellä jotain?

Mies:
- Juu selvisi, että mun pitää ensiksi päästä huonoon kuntoon!

Kollega:
- Häh, mitä ihmettä?

Mies:
- Lääkäri kertoi, että olen nyt erittäin huonossa kunnossa ja siitä pitäisi hieman skarpata.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.