


Yhteistyökumppanin mainos:


Tyttö oli ensimmäisen kerran käynyt kirkossa, ja kaverit utelivat, millaista siellä oli ollut.
Tyttö vastasi:
- Kovasti kehuivat Jumalaa ja haukkuivat Pirua!
Juutalaisvaimo miehelleen:
- Älä sitten kata hopealusikoita vieraille.
- Luuletko, että he voisivat varastaa ne?
- En, mutta he saattavat tunnistaa ne.
Mikä on vilja-allerginen, mutta soijasta tykkäävä saarnamies?
- No tietysti Evankeliaakikkoman.
Laman vuoksi ja energiakustannusten säästämiseksi valo tunnelin suulla sammutetaan... Terveisin, Jumala.
Mitä pappi sanoi, kun oli ajanut autollaan ojaan?
- Ihmeellisiä ovat Herran tiet.
Mies oli jo tunnin turhaan etsinyt vapaata parkkipaikkaa ja hän oli jo vähällä myöhästyä erittäin tärkeästä kokouksesta.
Paniikki alkoi vallata miehen ja hän epätoivoisena nosti katseensa ylöspäin ja jupisi itsekseen:
- Hyvä jumala, jos nyt löydän parkkipaikan, niin lupaan käydä kirkossa joka sunnuntai ja lopetan vihdoin sen viskin kittaamisen.
Siinä samassa miehen eteen ilmestyi tyhjä parkkipaikka kokouspaikan vierestä!
Mies:
- Joo... Anti olla. En tarviikkaan apua. Löysinkin jo yhden.
Pappi meni syömään uuteen ravintolaan ja pöytään päästyään tarjoilija tuli kysymään:
- Otatteko päivän aterian?
Pappi kysyi:
- Mitäs se sisältää?
Tarjoilija:
- Se sisältää siivun valasta ja...
Pappi keskeytti ja kysyi:
- Mistä valasta me nyt oikein puhutaan?
Kaksi äitiä tapasivat kadulla, joista toinen oli tavallinen ja syntinen äiti, kun taas toinen äiti oli uskovainen.
Uskovainen äiti aloitti juttelun:
- Minulla on 12 lasta ja 13:sta tulossa. Lapsethan ovat lahjoja, joita saa tulla niin paljon kuin herran siemeniä riittää.
Tavallinen äiti vastasi:
- Me tehdään sitä ihan nautinnosta ja suurin osa siemenistä jätetään teille itämään.
Jumala tunsi olevansa loman tarpeessa ja meni taivaalliseen matkatoimistoon. Matkatoimiston virkailija suositteli matkaa maapallolle.
Jumala sanoi:
- Ei, kyllä minä menen jonnekin muualle. Kävin siellä kerran parituhatta vuotta sitten, ja minulla oli yksi lyhyt säätö erään Marian kanssa, ja ne puhuvat siitä vielä tänäkin päivänä.
Kirkonkylälle oli tullut uusi haudankaivaja, joka kaiveli hautoja yötäpäivää urakalla niin, että viimeisiä leposijoja alkoi olla yli tarpeen.
Kyläläiset päättivät, että jollain keinolla pitäisi saada tuo homma loppumaan. He ostivat pakan valkoista lakanakangasta ja tekivät siitä kaavut päälleen silmänreikineen.
Menivät sitten aidan yli kirkkomaalle ja huusivat puitten takaa:
- Huu huu huu!
Haudankaivaja kuuli sen, kapusi tikapuita pitkin montusta ylös ja nojasi lapioonsa. Katsoi siinä hetken tuota kaapujen touhua ja ennen kuin jatkoi taas töitään, huusi:
- Jaloitella saatte, mutta alueelta ette saa poistua!








