Lääkäri käski lopettamaan masturboinnin

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Virtanen, nuori ja menevä lääkäri, oli muutamankin kerran erehtynyt liian läheisiin tekemisiin kauniimpaa sukupuolta edustavien potilaidensa kanssa.

Ajoittain asia vaivasi Virtasta, mutta silloin pieni ääni sisimmässä vakuutteli:

- Kaikillehan näin on käynyt. Aikuisiahan me ollaan. Ja eihän siitä haittaakaan ole ollut. Mielelläänhän ne naisetkin on mukana olleet. Mitäpä se haittaa.

Yleensä Virtanen onnistui sen vielä pienemmän äänen hiljentämään. Sen, joka jutteli:

- Virtanen, sä oot jumalauta patologi...

- Tohtori, paljonko elinaikaa minulla on jäljellä?
- Kymmenen.
- Vuottako? Minähän ehdin tehdä siinä ajassa vaikka mitä!
- Yhdeksän... Kahdeksan...

Nainen soittaa psykiatrille:
- Mieheni luulee olevansa ufo!

Psykiatri:
- No varataanpa aika. Huomenna kahdeltatoista?

Nainen:
- Sopii hyvin. Mihin hän voi laskeutua?

Mitä kirurgin ovessa lukee?
- Ma-su auki.

Taunon autosta puhkesi rengas mielisairaalan kohdalla. Jotenkin mies onnistui hukkaamaan rengaspultit ja haikaili miten tästä nyt selvitään.

Aidan toiselta puolelta hoidokki ehdotti:
- Ota kolmesta muusta renkaasta yksi pultti vararenkaan kiinnittämiseen, näin selviät ainakin varaosaliikkeelle asti!

Tauno ihmetteli:
- Ethän sinä mikään hullu ole...

Hoidokki siihen:
- Kyllä minä hullu olen, mutten tyhmä!

Mitä eroa on rektaali- ja kainalokuumemittareilla? 
- Maku.

Potilas epätoivoisena kysyi lääkäriltä:
- Olisiko unissakävelyyni jotain lääkettä? 

Lääkäri:
- Ei! Jos lopettaisit senkin, et harrastaisi liikuntaa ollenkaan!

Mies valitti lääkärille:
- Tällä hirveälle nykivälle elohiirelle mun oikeassa silmässä, on pakko tehdä jotain!

Lääkäri vastasi tyynesti:
- No se on täysin vaaraton vaiva. Eihän sitä edes huomaa.

Mies:
- Jaa ei vai? Aina kun menen kiskalle ostaan ässäarpoja, niin ne antaa mulle paketin kondomeja

Miten patologi rentoutuu?

- Hän avaa romaanin.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.