Lääkäriin vatsavaivojen takia

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Eräs lihava mies meni kutsuille. Häntä rupesi pierettämään kamalasti. Mies huomasi sohvan, jonka alla makasi koira. Mies ajatteli, että jos hän menisi istumaan sohvalle ja pieraisisi sitten. No hän istahti ja pieraisi. Kutsujen emäntä sanoi:
- Musti!
Mies ajatteli, että tämähän oli hyvä. Pieru pantiin koiran syyksi. Mies pieraisi uudestaan, vähän kovempaa. Isäntä huusi:
- Musti!
Mies pieraisi vielä kerran, todella lujaa. Emäntä huusi:
- Musti! Tule alta pois ennen kuin se mies paskoo sun päälle!

Pariskunta jutteli keskenään junassa ja vanhempi mies nukkui heitä vastapäätä.

Oli kova ukonilma. Nainen sanoi miehelle, että häntä pierettää. Mies lohdutti vaimoaan ja sanoi, että seuraavan kerran kun jyrähtää voit päästää.

No, nainen seurasi ohjetta ja kun seuraava korviahuumaava jyrähdys tuli, hän paukautti. Vastapäätä istuva mies heräsi jyrähdykseen ja sanoi pelästyneensä hirveästi.

Sitten pariskunta rauhoitti häntä sanomalla sen olleen vain ukkonen.

Vanha mies sanoi:
- Jaha, taisi iskeä paskahuussiin.

Mitä pikkupieru tahtoi tehdä isona?
– Liittyä ilmavoimiin.

Mitä yhteistä hanurilla ja perseellä on?

- Molemmat soivat!

Jos aivastat ja pieraiset samanaikaisesti, kehosi ottaa kuvakaappauksen.

Mies meni lääkärin vastaanotolle, sillä hänen vatsansa kurisi kummasti. Lääkäri otti stetoskooppinsa, kuunteli aikansa miehen vatsaa ja totesi sitten:

- Ei se ole mitään vakavaa. Kyseessä on vain yksi eksynyt pieru, joka ei löydä tietä ulos.

Kun pelle pieree, haiseeko se hauskasti?

- Tohtori, kuuloni on huonontunut. En kuule edes omaa pieruani.
Lääkäri kirjoitti reseptin.
- Paraneeko kuuloni varmasti tällä lääkkeenä?
- Ei, mutta pierut kovenee.

Mikä on maailman vaarattomin ase?
- PieraSinko?

Rakkaus on kuin pieru.
- Jos sitä yrittää väkisin, niin lopputulos on pelkkää paskaa.

Hieno nainen ei piere koskaan.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.