


Yhteistyökumppanin mainos:


Laihialaistalon poika lähetti kirjeen kotiin ja pyysi rahaa, Mitäpä muutakaan.
Vastauskirjeessä isä vastasi:
- Oheisena pyytämäsi viisikymppinen. Huomauttaisin samalla kirjoitusvirheestäsi, viisikymppinen kirjoitetaan yhdellä nollalla, ei suinkaan kahdella.
Laihialainen emäntä kysyy isännältä:
- Paljonko kello on?
Johon isäntä:
- Se on saman verran kun eilen tähän aikaan, meillä kun kello pysähtyy vuorokaudeksi ettei se kulu.
Laihialainen poika oli Vaasassa juhlimassa ja kertoi juhlista isälleen kotona.
- Säästin vitosen kun juoksin junan perässä kotia.
Laihialaisisäntä teki kattoremonttia ja emäntä valmisti samaan aikaa keittiössä ruokaa.
Isäntä liukastui ja putosi katolta.
Pudotessaan näki ikkunasta vaimonsa ruoanlaittopuuhissa ja huusi hänelle:
- Laita ruokaa vain itsellesi, minä syön sairaalassa.
Miten tehdään Laihialainen kotikalja?
- Otetaan hiiva suuhun ja mennään kellariin käymään.
Mitä lukee Laihian linja-autoaseman kellon alla?
- Vain matkustajille.
Tuohtunut laihialainen soitti naapurin puhelimesta Apu-lehden toimitukseen ja sanoi, että jos ette lopeta niiden laihialaisvitsien julkaisua, niin en koskaan enää lainaa lehteä naapurista.
Laihialaisisäntä soittaa pojalleen Ouluun pari päivää ennen joulua:
- En haluais millään pilata sinun jouluasi, mutta minun täytyy kertoa sinulle, että äitisi ja minä olemme päättäneet erota. 45 vuoden kärsimys saa riittää...
Poika huutaa luuriin:
- Mitä sinä puhut isä?
Isä:
- Ei me tulla toimeen enää keskenämme enkä minä jaksa puhua siitä sen enempää. Soita siskollesi Helsinkiin ja kerro uutinen, minä en jaksa.
Poika soittaa siskolleen, joka suorastaan räjähtää puhelimeen:
- Ei ikinä, ei ne saa erota. Minä otan tämän hoitaakseni.
Tytär soittaa välittömästi isälleen ja sanoo määrätietoisesti:
- Isä, ette te saa erota! Älkää tehkö mitään ennen kuin tulemme!
Isä sulkee puhelimen ja kääntyy vaimonsa puoleen:
- Se on järjestetty. Molemmat tulee tänne jouluksi ja maksavat matkan itse.
Laihialainen meni peruskouluun, mutta ei jaksanut opetella yhdyssanoja.
Eräs laihialainen konsultti oli toiminut innokkaasti henkilökunnan vähentämiseksi monessa yrityksessä.
Kuolema korjasi hänet ennen aikojaan ja hautajaisia sitten pidettiin. Kun arkkua lähdettiin kantamaan ulos siunauskappelista, arkusta kuului koputusta ja heikko ääni kysyi:
- Mitäs miehiä te olette?
- Ollaanpahan vaan ruumiinkantajia.
- Montako teitä on?
- Kuusi, kuten aina.
- Kaksi pois, kyllä se menee neljälläkin.











