


Mainos:


Eräs laihialainen konsultti oli toiminut innokkaasti henkilökunnan vähentämiseksi monessa yrityksessä.
Kuolema korjasi hänet ennen aikojaan ja hautajaisia sitten pidettiin. Kun arkkua lähdettiin kantamaan ulos siunauskappelista, arkusta kuului koputusta ja heikko ääni kysyi:
- Mitäs miehiä te olette?
- Ollaanpahan vaan ruumiinkantajia.
- Montako teitä on?
- Kuusi, kuten aina.
- Kaksi pois, kyllä se menee neljälläkin.
Miksi Laihialla sioilla on puujalka?
- Eihän koko sikaa kannata yhden kinkun takia tappaa.
Neljä laihialaista matkustivat junalla Vaasaan. He ostivat kuitenkin vain yhden matkalipun ja jakoivat hinnan neljään osaan. Junan lähdettyä he menivät sitten kaikki neljä junan vessaan.
Hetken kuluttua konduktööri koputti junan vessan ovea ja kysyi matkalippuja.
Yksi laihialaisista sitten työnsi junalipun junan vessan oven alta ja konduktööri leimasi lipun ja työnsi sen takaisin vessaan.
Kun Vaasasta lähdettiin paluumatkalle Laihialle yksi laihialaisista sanoi ettei tule enää mukaan vessaan vaan aikoo matkustaa ihan ilmaiseksi. Perillä Laihialla muut ihmettelivät kuinka hän oli pystynyt matkustamaan ilmaiseksi.
– Se oli helppoa. Menin koputtamaan junan vessan ovelle ja kysyin matkalippuja.
Minkälainen on laihialainen parranajokone?
- Ampiainen tulitikkurasiassa.
Miksi laihialaiset eivät puhu ja rikastuvat?
- Vaikeneminen on kultaa!
Miksi laihialainen ei käytä suuntavilkkua autoilessaan?
- Koska haluaa säästää sähköä.
Ennen vanhaan Laihialla oli tapa, että bussista maksettiin vasta poistuttaessa.
Tapa jouduttiin lopettamaan sen jälkeen kun eräs laihialaispoika kuoli nälkään.
Miksi laihialaiset ajavat vasemmalla kaistalla?
- Ettei oma kaista kuluisi.
Laihialainen poika oli päässyt käymään kirkonkylällä ja kotiin palattuaan selitti isälleen:
- Säästinpä linja-autorahan, kun juoksin sen perässä kotiin.
Siitäpä isä suuttui ja torui poikaansa:
- Olisit juossut taksin perässä, niin olisit säästänyt enemmän!
Laihialle päätettiin rakentaa uimahalli jota varten järjestettiin kansalaiskeräys.
Kerääjä meni erääseen taloon tiedustelemaan lahjoituksia.
Isäntä mietti ja epäröi, mutta lopulta suostui:
- No, jos minä nyt tämän kerran annan pari ämpärillistä vettä.











