Laihialainen ilotalossa

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Miksi laihialaisissa latotansseissa tanssitaan sukkasillaan?
- Jotta musiikki kuuluisi Isostakyröstä!

Laihialainen mies makasi tuskissaan vuoteessa ja teki selvästi kuolemaa.

Vaimo katseli häntä ivallisesti ja sanoi:
- Olisit ees tään kerran tuhulannut vitosen ja ostanu se nelivärise sienikirjan.

Laihialla on oikeasti olemassa oleva paikallinen nähtävyys ”Nuukuuren museo”, mikä on maanantaisin kiinni.

Laihian laitamilta muuvan pariskunta tuli kerran tutustumaan museoon. Sattui vaan olemaan se maanantai.

Siihen pariskunnan emäntä totesi:
- Olipa hyvä, että oli maanantai. Säästettiin pääsylippujen hinta.

Laihialaispariskunta lomaili Alpeilla. Siellä heidät yllätti lumivyöry ja heidän mökkinsä hautautui hankeen.

Parin päivän kuluttua kuului koputusta:
- Täällä Punainen risti, onko siellä ketään?

Laihialaispariskunta vastasi:
- Menkää pois, olemme jo antaneet keräykseen rahaa.

Miten laihialainen laihduttaa?
- On syömättä.

Tuohtunut laihialainen soitti naapurin puhelimesta Apu-lehden toimitukseen ja sanoi, että jos ette lopeta niiden laihialaisvitsien julkaisua, niin en koskaan enää lainaa lehteä naapurista.

Laihialaispoika kosi tyttöystäväänsä, ja sai myönteisen vastauksen.

Kysyi vielä morsiamelta:
- Millaisia kukkia haluat morsiuskimppuun?

Tyttö vastasi:
- Oi, kuinka olet romanttinen ja mietit asiaa jo nyt!

Poika vastasi:
- Juu, ajattelin mennä ostamaan siemenet.

Laihian varuskunta tunnettiin nimellä:
- Nuukalaislegioona.

Laihialaismies nuukaili juuston kanssa ja tulosti kuvan juustosta, jonka laittoi luttaan eli
hiirenloukkuun.

Seuraavana päivänä loukussa oli kiinni kuva hiirestä.

Laihialaisisäntä tapasi kylän raitilla miehen, joka pelasti hänen poikansa hukkumasta Laihianjokeen.
– ”Sinäkö se pelastit poikani hukkumasta?”

johon pelastaja sitten vastasi:
– Juu, minä se olin.

Isäntä jatkoi sitten, että
–”Sitä minä vaan että missä sen pojan pipo on?”