Laihialainen isäntä ja emäntä eroamassa

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Ennen vanhaan Laihialla oli tapa, että bussista maksettiin vasta poistuttaessa.
Tapa jouduttiin lopettamaan sen jälkeen kun eräs laihialaispoika kuoli nälkään.

Jurvalainen oli laihialaissulhasen kanssa iltäkävelyllä.

Morsian nuuhkaisi ilmaa ja mainitsi:
- Tulipa mielyttävä tuoksu tuolta grillikioskista.

Sulhanen nuuhkaisi myös ja totesi:
- No niimpä tuli.

Morsian jatkoi:
- Mites olisi... paluumatkalla...?

Sulhanen katsoi morsiantaan pilke silmäkulmassa ja vastasi:
- Taisitpa arvata ajatukseni...

Morsian laittoi silmät kiinni ja totesi:
- Niin.. Mmmhh!

Sulhanen:
- Oikein. Käymme paluumatkalla myös nuuhkimassa.

Minkälainen on laihialainen parranajokone?
- Ampiainen tulitikkurasiassa.

Miten tehdään Laihialainen kotikalja?
- Otetaan hiiva suuhun ja mennään kellariin käymään.

Laihialla aiotaan korjata junarataa.
Säästösyistä osa laihialaisista haluaisi vain yhden kiskon.

Laihian seurakunta myi pois vanhoja hautakiviä.
Virtasen isäntä osti yhden ja laittoi nimenmuutoshakemuksen maistraattiin.

Laihialaispoika innostui naimisiinmenosta niin, että meni ostamaan rasian hedelmäpastilleja!

Hääpäivän iltana hän sitten avasi sen, antoi morsialleen yhden, otti itse yhden, sulki rasian ja laittoi piironginlaatikkoon.

Sanoi sitten:
- Loput säästetähän kakaroolle.

Laihialaistalon poika lähetti kirjeen kotiin ja pyysi rahaa, Mitäpä muutakaan.

Vastauskirjeessä isä vastasi:
- Oheisena pyytämäsi viisikymppinen. Huomauttaisin samalla kirjoitusvirheestäsi, viisikymppinen kirjoitetaan yhdellä nollalla, ei suinkaan kahdella.

Mitä yhteistä on laihialaisella ja kasvissyöjällä?
- Kumpikaan ei halua maksaa.

Laihialainen poika oli Vaasassa juhlimassa ja kertoi juhlista isälleen kotona.
- Säästin vitosen kun juoksin junan perässä kotia.

Miten kuparilanka keksittiin?
- Kaksi laihialaista löysi saman kuparikolikon samaan aikaan.

Laihialaisisäntä tapasi kylän raitilla miehen, joka pelasti hänen poikansa hukkumasta Laihianjokeen.
– ”Sinäkö se pelastit poikani hukkumasta?”

johon pelastaja sitten vastasi:
– Juu, minä se olin.

Isäntä jatkoi sitten, että
–”Sitä minä vaan että missä sen pojan pipo on?”