Laihialainen isäntä ja emäntä eroamassa

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Laihialaismies nuukaili juuston kanssa ja tulosti kuvan juustosta, jonka laittoi luttaan eli
hiirenloukkuun.

Seuraavana päivänä loukussa oli kiinni kuva hiirestä.

Laihialaisisäntä teki kattoremonttia ja emäntä valmisti samaan aikaa keittiössä ruokaa.
Isäntä liukastui ja putosi katolta.

Pudotessaan näki ikkunasta vaimonsa ruoanlaittopuuhissa ja huusi hänelle:
- Laita ruokaa vain itsellesi, minä syön sairaalassa.

Laihialaismies ja savolainen juttelivat.

Savolainen:
- Minulla on niin punaposkinen ja pyöreä emäntä. Hän tekee hyvää ruisleipää ja kalakukkoja.

Johon Laihialainen:
- Meillä emäntä saa syödä leipäkakun reunat ja eukko hangataan loppuun asti luita myöten.

Laihialainen kansanviisaus:
- Rahasi riittävät vaikka loppuiäksesi kunhan et osta mitään.

Miten laihialaiset säästävät sokeria?
- Nauravat kahvia juodessaan makeat naurut.

Laihialla on oikeasti olemassa oleva paikallinen nähtävyys ”Nuukuuren museo”, mikä on maanantaisin kiinni.

Laihian laitamilta muuvan pariskunta tuli kerran tutustumaan museoon. Sattui vaan olemaan se maanantai.

Siihen pariskunnan emäntä totesi:
- Olipa hyvä, että oli maanantai. Säästettiin pääsylippujen hinta.

Laihian emäntä meni Vaasassa pankkiin rahaa nostamaan.

Ruotsinkielinen kasööri sanoi hänelle:
- En mine anta ennenkö näyttä kvitto.

Emäntä koetti selittää, että kyllä se raha nyt muutenkin sopisi antaa, mutta kasööri vakuutti:
- En anta ennenkö näyttä kvitto! 

Koska ei muu auttanut, emäntä pyllisti ja heitti helmat korviin.

Laihialla ison maatalon isäntä oli potkaissut tyhjää. Hän oli viimeisenä toiveenaan kahdelle pojalleen kertonut haluavansa vanhan Massey-Ferguson traktorinsa mukaansa hautaan.

Poikien siinä traktoria hautuumalla peitellessä, naapurin isäntä kulki ohitse ja saapui touhua ihmettelemään.

Vanhin poijista kertomaan:
- Se oli isän viimeinen toive, sillä hänelle ei ollut vastaan tullut yhtään kuoppaa, josta ei Massey Fergusonilla oltas ylös tultu.

Laihialainen oli matkalla ja yöpyi hotellissa.
Portieeri kantoi laihialaisen laukut ylös ja jäi käsi ojossa odottamaan juomarahaa.

Laihialaisen sydäntä raapaisi, mutta lopulta hän kaivoi taskunpohjiaan ja ojensi portieerille jotain ja sanoi:
- Tässä sinulle kahvikupiillista varten.

Portieeri kiitti, meni käytävään ja avasi siellä kouransa. Kädessä oli kaksi sokeripalaa.

Laihialainen ilotalossa:
- Mitä maksaa yksi meno-paluu?

Laihialainen mies makasi tuskissaan vuoteessa ja teki selvästi kuolemaa.

Vaimo katseli häntä ivallisesti ja sanoi:
- Olisit ees tään kerran tuhulannut vitosen ja ostanu se nelivärise sienikirjan.

Mies meni Laihian halvimpaan hotelliin yöksi.
Aamulla hotelliemäntä tuli herättämään häntä kello 6.
Unisena mies sitten ihmetteli, että hän tilasi herätyksen vasta kello 8.

Hotelliemäntä vastasi tähän:
- Ei tämä mikään herätys ole. Alan kattamaan alakertaan aamiaista ja tarvitsen näitä lakanoita aamiaispöydän kattamiseen.