


Yhteistyökumppanin mainos:


Ennen vanhaan Laihialla oli tapa, että bussista maksettiin vasta poistuttaessa.
Tapa jouduttiin lopettamaan sen jälkeen kun eräs laihialaispoika kuoli nälkään.
Laihialaismummo raahasi kahta suurta matkalaukkua.
Vapaa taksi ajoi ohi, pysähtyi ja kuljettaja kysyi:
- Minne matka?
- Rautatieasemalle. Paljonko kyyti maksaa?
- 20 euroa.
- Entä laukut?, mummo tivasi.
- Ne eivät tietenkään maksa mitään.
- Sepä hyvä. Vie sinä matkalaukut, niin minä kävelen perästä, mummo päätti.
Mies meni Laihian halvimpaan hotelliin yöksi.
Aamulla hotelliemäntä tuli herättämään häntä kello 6.
Unisena mies sitten ihmetteli, että hän tilasi herätyksen vasta kello 8.
Hotelliemäntä vastasi tähän:
- Ei tämä mikään herätys ole. Alan kattamaan alakertaan aamiaista ja tarvitsen näitä lakanoita aamiaispöydän kattamiseen.
Minkälainen on Laihialainen rasvaimu?
- Bertta (120kg) ottaa suihin.
Laihialaisisäntä meni maistraattiin ja ilmoitti haluavansa erota vaimostaan.
Siihen aikaan oli vielä käytäntönä, että virkailija kysyi syytä eroon.
Isäntä vastasi:
- Ollaan oltu 5 vuotta naimisissa ja aina käytetty samaa teepussia. Nyt vaimo vaatii uutta pussia vain sen takia, että naru katkesi!
Eräs laihialainen konsultti oli toiminut innokkaasti henkilökunnan vähentämiseksi monessa yrityksessä.
Kuolema korjasi hänet ennen aikojaan ja hautajaisia sitten pidettiin. Kun arkkua lähdettiin kantamaan ulos siunauskappelista, arkusta kuului koputusta ja heikko ääni kysyi:
- Mitäs miehiä te olette?
- Ollaanpahan vaan ruumiinkantajia.
- Montako teitä on?
- Kuusi, kuten aina.
- Kaksi pois, kyllä se menee neljälläkin.
Laihialainen tulee grillikioskille ja kyselee grilliruokien hintoja.
Kyseltyään ensin ruokien hintoja hän kysyy vielä sinapin ja ketsupin hintoja, johon grillimyyjä vastaa, että mausteet ovat ilmaisia.
Laihialainen sitten vastaa tähän että hän ottaa kilon ketsuppia ja kilon sinappia mielellään kotipakettiin.
Laihian varuskunta tunnettiin nimellä:
- Nuukalaislegioona.
Laihialle päätettiin rakentaa uimahalli jota varten järjestettiin kansalaiskeräys.
Kerääjä meni erääseen taloon tiedustelemaan lahjoituksia.
Isäntä mietti ja epäröi, mutta lopulta suostui:
- No, jos minä nyt tämän kerran annan pari ämpärillistä vettä.
Laihialainen oli matkalla ja yöpyi hotellissa.
Portieeri kantoi laihialaisen laukut ylös ja jäi käsi ojossa odottamaan juomarahaa.
Laihialaisen sydäntä raapaisi, mutta lopulta hän kaivoi taskunpohjiaan ja ojensi portieerille jotain ja sanoi:
- Tässä sinulle kahvikupiillista varten.
Portieeri kiitti, meni käytävään ja avasi siellä kouransa. Kädessä oli kaksi sokeripalaa.











