


Yhteistyökumppanin mainos:


Mitä yhteistä on laihialaisella ja kasvissyöjällä?
- Kumpikaan ei halua maksaa.
Kaksi laihialaista löysi viinapullon. Lähempi tarkastelu osoitti että siinä oli metanolia.
- Täytyy kai viskata se jokeen, sanoi toinen.
- EI! Minulla on sokea veli...
Vanha muori kertoi tyttärelleen, että hänen viimein toiveensa olisi, että hänen sukanvarteen säästämänsä rahat laitetaan hänen mukaansa hautaan.
Hautajaisissa arkku laskettiin hautaan ja muorin tytär heitti lompakon arkun päälle.
Tyttären sisko:
– Toteutit siis hänen toiveensa?
Tytär:
– Siirsin hänen rahansa omalle tililleni, mutta kirjoitin hautaan heittämääni lompakkoon shekkejä, joilla hän voi nostaa omat rahansa kun tarvitsee.
Suuri laihialainen yritys järjesti työntekijöilleen kilpailun, jossa se lupasi 100 € palkkion parhaan säästövinkin keksineelle työntekijälleen.
Kilpailun voitti työntekijä, joka ehdotti palkkion puolittamista 50 euroon.
Laihialainen kuoli ja omaiset lähetti kuolinilmoitusta lehteen:
- “Kauko Nuukala kuollut “
Laihian Sanomista kerrottiin omaisille, että ilmoitus on liian lyhyt. Siinä pitää olla vähintään viisi sanaa.
Pian tuli korjattu kuolinilmoitus:
- “Kauko Nuukala kuollut. Mopo myytävänä.“
Mistä tietää keväällä kottaraisparven nähdessään että menevät Laihialle
- Lentävät pönttö selässä.
Kaksi kaverusta joi pontikkaa Laihialla, kunnes yhtäkkiä paikalle tuli poliisi.
Poliisi sanoi:
- En pidätä teitä, jos annatte ne rahat, joilla tuon pontikan teitte.
Kaverukset olivat vaiti.
Poliisi:
- Eikö sana kuulu? Joudun pidättämään teidät.
Ensimmäinen kaveri totesi:
- Eihän me nyt niin suurta summaa oltaisi pontikkaa pantu. Me varastettiin noi kyläkaupalta.
Toinen kaveri:
- Niin, onneksi me ei taidettu kertoa, että kyläkaupan kauppias varasti noi pontikat sulta.
Neljä laihialaista matkustivat junalla Vaasaan. He ostivat kuitenkin vain yhden matkalipun ja jakoivat hinnan neljään osaan. Junan lähdettyä he menivät sitten kaikki neljä junan vessaan.
Hetken kuluttua konduktööri koputti junan vessan ovea ja kysyi matkalippuja.
Yksi laihialaisista sitten työnsi junalipun junan vessan oven alta ja konduktööri leimasi lipun ja työnsi sen takaisin vessaan.
Kun Vaasasta lähdettiin paluumatkalle Laihialle yksi laihialaisista sanoi ettei tule enää mukaan vessaan vaan aikoo matkustaa ihan ilmaiseksi. Perillä Laihialla muut ihmettelivät kuinka hän oli pystynyt matkustamaan ilmaiseksi.
– Se oli helppoa. Menin koputtamaan junan vessan ovelle ja kysyin matkalippuja.
Miksi laihialaiset eivät puhu ja rikastuvat?
- Vaikeneminen on kultaa!
Laihialaisisäntä tapasi kylän raitilla miehen, joka pelasti hänen poikansa hukkumasta Laihianjokeen.
– ”Sinäkö se pelastit poikani hukkumasta?”
johon pelastaja sitten vastasi:
– Juu, minä se olin.
Isäntä jatkoi sitten, että
–”Sitä minä vaan että missä sen pojan pipo on?”











