Laihialaismummo raahasi kahta suurta matkalaukkua

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Miten kuparilanka keksittiin?
- Kaksi laihialaista löysi saman kuparikolikon samaan aikaan.

Millaista on laihialainen tennis?
- Kaksi miestä huitoo kärpäslätkillä ilmaa ja yrittää saada kärpästä kiinni.

Laihialainen kansanviisaus:
- Rahasi riittävät vaikka loppuiäksesi kunhan et osta mitään.

Laihialaisisäntä tapasi kylän raitilla miehen, joka pelasti hänen poikansa hukkumasta Laihianjokeen.
– ”Sinäkö se pelastit poikani hukkumasta?”

johon pelastaja sitten vastasi:
– Juu, minä se olin.

Isäntä jatkoi sitten, että
–”Sitä minä vaan että missä sen pojan pipo on?”

Kaksi kaverusta joi pontikkaa Laihialla, kunnes yhtäkkiä paikalle tuli poliisi.

Poliisi sanoi:
- En pidätä teitä, jos annatte ne rahat, joilla tuon pontikan teitte.

Kaverukset olivat vaiti.

Poliisi:
- Eikö sana kuulu? Joudun pidättämään teidät.

Ensimmäinen kaveri totesi:
- Eihän me nyt niin suurta summaa oltaisi pontikkaa pantu. Me varastettiin noi kyläkaupalta.

Toinen kaveri:
- Niin, onneksi me ei taidettu kertoa, että kyläkaupan kauppias varasti noi pontikat sulta.

Eräs laihialainen konsultti oli toiminut innokkaasti henkilökunnan vähentämiseksi monessa yrityksessä.

Kuolema korjasi hänet ennen aikojaan ja hautajaisia sitten pidettiin. Kun arkkua lähdettiin kantamaan ulos siunauskappelista, arkusta kuului koputusta ja heikko ääni kysyi:

- Mitäs miehiä te olette?
- Ollaanpahan vaan ruumiinkantajia.
- Montako teitä on?
- Kuusi, kuten aina.
- Kaksi pois, kyllä se menee neljälläkin.

Miten laihialainen laihduttaa?
- On syömättä.

Tuohtunut laihialainen soitti naapurin puhelimesta Apu-lehden toimitukseen ja sanoi, että jos ette lopeta niiden laihialaisvitsien julkaisua, niin en koskaan enää lainaa lehteä naapurista.

Mistä tietää keväällä kottaraisparven nähdessään että menevät Laihialle

- Lentävät pönttö selässä.

Laihialle päätettiin rakentaa uimahalli jota varten järjestettiin kansalaiskeräys.

Kerääjä meni erääseen taloon tiedustelemaan lahjoituksia.

Isäntä mietti ja epäröi, mutta lopulta suostui:

- No, jos minä nyt tämän kerran annan pari ämpärillistä vettä.