Laihialla aiotaan korjata junarataa

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Mistä tietää keväällä kottaraisparven nähdessään että menevät Laihialle

- Lentävät pönttö selässä.

Laihialainen ilotalossa:
- Mitä maksaa yksi meno-paluu?

Laihialaispariskunta lomaili Alpeilla. Siellä heidät yllätti lumivyöry ja heidän mökkinsä hautautui hankeen.

Parin päivän kuluttua kuului koputusta:
- Täällä Punainen risti, onko siellä ketään?

Laihialaispariskunta vastasi:
- Menkää pois, olemme jo antaneet keräykseen rahaa.

Laihialla on oikeasti olemassa oleva paikallinen nähtävyys ”Nuukuuren museo”, mikä on maanantaisin kiinni.

Laihian laitamilta muuvan pariskunta tuli kerran tutustumaan museoon. Sattui vaan olemaan se maanantai.

Siihen pariskunnan emäntä totesi:
- Olipa hyvä, että oli maanantai. Säästettiin pääsylippujen hinta.

Laihialainen oli matkalla ja yöpyi hotellissa.
Portieeri kantoi laihialaisen laukut ylös ja jäi käsi ojossa odottamaan juomarahaa.

Laihialaisen sydäntä raapaisi, mutta lopulta hän kaivoi taskunpohjiaan ja ojensi portieerille jotain ja sanoi:
- Tässä sinulle kahvikupiillista varten.

Portieeri kiitti, meni käytävään ja avasi siellä kouransa. Kädessä oli kaksi sokeripalaa.

Millainen on laihialainen poreallas?
- Lautasellinen hernekeittoa ennen kylpyammeeseen menoa.

Laihialainen tulee grillikioskille ja kyselee grilliruokien hintoja.
Kyseltyään ensin ruokien hintoja hän kysyy vielä sinapin ja ketsupin hintoja, johon grillimyyjä vastaa, että mausteet ovat ilmaisia.
Laihialainen sitten vastaa tähän että hän ottaa kilon ketsuppia ja kilon sinappia mielellään kotipakettiin.

Miten kuparilanka keksittiin?
- Kaksi laihialaista löysi saman kuparikolikon samaan aikaan.

Laihialainen mies oli kuolemaisillaan ja hänen ainoa poikansa oli sairas vuoteen vieressä.
Mies pyysi kynttilää. Aikansa pengottuaan poika löysi kynttilän ja sytytti sen.

Poika huomasi että oli vielä jotakin tekemistä ja sanoi isälleen:
- Jos lähtö tuloo kun oon ulkona, niin puhalla kynttilä sammuksiin viimeisellä henkäyksellä.

Laihialaisisäntä tapasi kylän raitilla miehen, joka pelasti hänen poikansa hukkumasta Laihianjokeen.
– ”Sinäkö se pelastit poikani hukkumasta?”

johon pelastaja sitten vastasi:
– Juu, minä se olin.

Isäntä jatkoi sitten, että
–”Sitä minä vaan että missä sen pojan pipo on?”