Laihian linja-autoaseman kello

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Laihian emäntä meni Vaasassa pankkiin rahaa nostamaan.

Ruotsinkielinen kasööri sanoi hänelle:
- En mine anta ennenkö näyttä kvitto.

Emäntä koetti selittää, että kyllä se raha nyt muutenkin sopisi antaa, mutta kasööri vakuutti:
- En anta ennenkö näyttä kvitto! 

Koska ei muu auttanut, emäntä pyllisti ja heitti helmat korviin.

Pohjalaisen yleisönosasto oli täynnä vihastuneita korotuksia linja-autojen taksojen noustua. Ainoastaan Laihialla taksojen korotus sai kiitosta, sillä hinnankorotusten jälkeen tuli entistä edullisemmaksi kävellä Laihialta Vaasaan.

Laihialainen tulee grillikioskille ja kyselee grilliruokien hintoja.
Kyseltyään ensin ruokien hintoja hän kysyy vielä sinapin ja ketsupin hintoja, johon grillimyyjä vastaa, että mausteet ovat ilmaisia.
Laihialainen sitten vastaa tähän että hän ottaa kilon ketsuppia ja kilon sinappia mielellään kotipakettiin.

Ennen vanhaan Laihialla oli tapa, että bussista maksettiin vasta poistuttaessa.
Tapa jouduttiin lopettamaan sen jälkeen kun eräs laihialaispoika kuoli nälkään.

Mistä tietää että lentokone kulkee Laihian yltä?
- Vessapaperia roikkuu pyykkinaruilla kuivumassa.

Miksi laihialaiset eivät puhu ja rikastuvat?
- Vaikeneminen on kultaa!

Miten poliisi hajauttaa laihialaisen mielenosoituksen?
- Ne ottavat hatun kouraan ja alkavat kerätä kolehtia.

Laihialaispappi kertoo kirkossa ennen kolehdin keräämistä että lottokuponki on sopiva kolehtiin vain siinä tapauksessa että se annetaan ennen lottoarvontaa.

Kaksi kaverusta joi pontikkaa Laihialla, kunnes yhtäkkiä paikalle tuli poliisi.

Poliisi sanoi:
- En pidätä teitä, jos annatte ne rahat, joilla tuon pontikan teitte.

Kaverukset olivat vaiti.

Poliisi:
- Eikö sana kuulu? Joudun pidättämään teidät.

Ensimmäinen kaveri totesi:
- Eihän me nyt niin suurta summaa oltaisi pontikkaa pantu. Me varastettiin noi kyläkaupalta.

Toinen kaveri:
- Niin, onneksi me ei taidettu kertoa, että kyläkaupan kauppias varasti noi pontikat sulta.

Laihialaismies ja savolainen juttelivat.

Savolainen:
- Minulla on niin punaposkinen ja pyöreä emäntä. Hän tekee hyvää ruisleipää ja kalakukkoja.

Johon Laihialainen:
- Meillä emäntä saa syödä leipäkakun reunat ja eukko hangataan loppuun asti luita myöten.