Lammasta köyrimässä

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

Miten kaksi ruotsalaista poliisia saa sardiinipurkin auki?

- Katsovat toisiansa vähän aikaa ja miettivät kunnes toinen saa älynväläyksen.

Menee sardiinipurkin luokse ja sanoo:
- Här är polis, öppna.

Kuka on Ruotsin tunnetuin painija?
- Daniel Wrestling.

Ruotsissa on keksitty ikiliikkuja:
- Otetaan paperiarkki ja kirjoitetaan kummallekin puolelle “käännä“.

Kaksi ruotsalaista on metsästämässä. Yhtäkkiä toinen pitää kädellä rintaansa ja lyyhistyy sitten maahan liikkumattomaksi kasaksi.

Toinen hätääntyy ja soittaa hätänumeroon:
-Apua! Ystäväni on kuollut!

Hätäkeskus:
- Rauhoitu. Anna minä autan. Varmistatko ensin, että hän on varmasti kuollut?

Kuuluu askeleiden ääniä... hiljaisuus... ja sitten laukaus!

Ruotsalainen puhuu puhelimeen:
- Nyt on varmistettu. Entä seuraavaksi?

Olipa kerran suomalainen, kuwaitilainen, amerikkalainen.
Amerikkalainen heitti ikkunasta nipun seteleitä ja sanoi ”näitä meillä on tarpeeksi”.
Kuwaitilainen heitti öljytynnyrin ja sanoi ”näitä meillä on tarpeeksi”.
Suomalainen heitti ikkunasta ruotsalaisen ja sanoi ”näitä meillä on tarpeeksi”.

Kaksi ruotsalaista oli hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyi yhtäkkiä maahan ja meni tajuttomaksi.

Hänen toverinsa soitti heti kännykällä hätänumeroon ja sanoi:
”Kaverini kuoli! Mitä minä teen?”

Hätänumerosta vastatiin rauhoittelevalla äänellä:
”Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut.”

Puhelin vaikeni, kunnes kuului kova pamaus.

Kahdelle ruotsalaisveljekselle tuli riitaa siitä, että kumpi saa perinnönjaossa isävainaan moottoripyörän. Suomalainen tuli hätiin ja ehdotti juoksukilpailua.

Ruotsalaiset juoksivatkin stadionin ympäri, mutta tulivat maaliin yhtäaikaa.

Suomalainen ehdotti siihen:
- Jos vaikka juoksette Tukholman ympäri, niin kyllä voittaja saadaan selville.

No, veljekset tutkivat reitin kartasta ja painelivat matkaan. Mutta kuinka ollakaan, taas he olivat maalissa yhtä aikaa.

Ohhoh, tuumasi suomalainen ja jatkoi:
- Nyt juoksette Tukholmasta Malmöön ja takaisin, kyllä siinä voittaja varmaan saadaan selville.

Veljekset pudistivat päätään hengästyneenä, mutta suostuivat lopulta menettelyyn. Niin he alkoivat juosta eteläisen Ruotsin halki kohti välietappia.
Puolikuolleina he lopulta saavuttivat Malmön keskustan, jossa he kaatuivat maahan vetämään henkeä ennen juoksumatkaa takaisin.

Siinä samassa turistireissulla ollut tanskalainen meni ohi ja kysyi, voivatko miehet hyvin.

Ruotsalaiset selittivät tanskalaiselle millainen kisa heillä nyt on menossa.

Siihen tanskalainen totesi:
- Senkin pöljät. Suomalainen on nyt jekuttanut teitä pahemman kerran. Tehän olette siamilaisia kaksosia!

Sokea suomalainen, kuuro tanskalainen ja pyörätuoliin joutunut ruotsalainen löysivät pullon, jonka henki lupasi jokaiselle yhden toivomuksen.

Ensin toivoi suomalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Minä kuulen! Minä kuulen!

Sitten toivoi tanskalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Minä kuulen! Minä kuulen!

Viimeiseksi toivoi ruotsalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Uudet renkaat! Uudet renkaat!

Suomalainen antoi eräänä jouluna ruotsalaiselle ystävälleen lahjaksi palapelin. Ruotsalainen ilahtui lahjasta ja kävi heti toimeen.

Eräänä yönä maaliskuussa suomalainen heräsi ruotsalaisen puhelinsoittoon.

– Hei! Kuule, nyt minä olen saanut valmiiksi sen palapelin, jonka annoit minulle jouluna.

– Vai niin. Etkö olisi voinut odottaa aamuun, ennen kuin kerrot tästä?

– Arvelin, että haluat kuulla tästä heti, kun tämä valmistui näin nopeasti. Minulla meni tähän vain kolme kuukautta, vaikka laatikon kannessa lukee 4-6 vuotta!

Ruotsalainen hirviporukka kokoontui jahdinaloituspaikalle. Useiden aiempien metsästysonnettomuuksien takia, jokaiselle ajomiehelle laitettiin valkoiset laatat selkään ja rintapuolelle, joihin kirjoitettiin isolla punaisella tussilla teksti:

- Jag är inte en älg.

Mikä tarkoittaa suomeksi “Minä en ole hirvi“.

Jahti alkoi ja noin puolen tunnin päästä kuului yksi laukaus. Sitten onnistuneen kaadon merkiksi, kolme merkkilaukausta.

Porukka kokoontui äkkiä etsimään saalista ja saivat ikäväkseen huomata, että yksi ajomies oli hengettömänä laukauksen osuttua suoraan rintaan.

Hirviporukan johtaja kysyi tiukasti, että kuka porukasta ampui?

Yksi passimiehistä sanoi:
- Minähän se ammuin... Kun tähtäsin, niin ilmeisesti joku risu peitti sen “inte“ sanan ja päätin ampua.