


Yhteistyökumppanin mainos:


Nudistileirillä mies lähti kävelemään puistoon.
Vähän matkaa käveltyään hän huomasi puuhun kiinnitetyn kyltin, jossa luki:
- “Varokaa homoja!“
Hieman sen jälkeen hän huomasi toisen samanlaisen kyltin:
- “Varokaa homoja!“
Vähän matkan päässä siitä oli kolmas kyltti, tällä kertaa maassa puuta vasten. Teksti oli niin pientä, että sitä piti kumartua lukemaan läheltä.
Siinä luki:
- “Mehän varoitimme!“
Voihan kikkeli! huudahti hän, kun näki tolpan.
Voihan pylly! huudahti hän, kun näki itsensä peilistä.
Aatami ja Eeva olivat paratiisissa. Kymmeneen päivään Aatami ei ollut koskenutkaan Eevaa.
Kyllästyneenä Eeva lähtee kävelylle ja tapaa dinosauruksen, jota rukoilee rakastelemaan kanssaan.
Dinosaurus vastaa:
- Lähdehän suksimaan siitä, ei hullukaan moiseen ryhtyisi.
Suuttuneena tylystä vastauksesta Eeva loikkaa dinosauruksen palleihin kiinni, repii ja puree ne riekaleiksi.
Hetken kuluttua Eeva kohtaa paviaanin, jolle esittää saman toivomuksen.
Paviaani vastaa:
- Älä unta näe. Minulla on jo ennestään yksi nainen harmina ja kahta en todellakaan halua.
Raivostuneena Eeva repii paviaanin kaikki persekarvat irti.
Eeva käy kuumana kuin hellan koukku ja istahtaa jokeen. Kala ui siihen ja ryhtyy leikkimään Eevan jalkojen välissä.
Kiihottuneena Eeva tarttuu kalaan ja ryhtyy käyttämään sitä hieromasauvana...
Tarinan opetus:
- Nyt tiedämme miksi dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon ja paviaaneilla on punainen perse. Mutta emme ehkä koskaan saa tietää minkä hajuinen kala oli alunperin?!
Lapsi ei suostunut syömään ruokaa kunnolla, jolloin äidin täytyi puuttua asiaan.
Äiti:
- Joko nyt syöt salaattisi tai sitten menet nurkkaan jäähylle.
Lapsi:
- Menen suosiolla nurkkaan. Näin yöllä mitä teit kurkulla ...
Tässä tarina 1960-luvulta, jolloin nuoret naiset kulkivat minihameissaan ja ilman pikkuhousuja.
Muuan nuori mies oli ostanut rokkarien teräväkärkiset kengät, jollaiset oli nähnyt Elvikselläkin. Kotonaan niitä kiillotteli ja ihaili. Päätti lähteä sitten diskoon.
Diskon eteisessä vielä pyyhki pölyt uusista kengistä ja meni pöytään istumaan. Siinä peilasi omaa kuvaansa kiiltävien kenkien kautta.
Lähti sitten tanssilattialle ja sielläkin välillä katseli tyytyväisenä kuvaansa kenkiensä kautta.
Muuan neitokainen siinä pyöri lähellä. Yhtäkkiä poika pysähtyi, oli todella harmistuneen näköinen. Katsoi kenkiään ja totesi:
- Voi rähmä, aivan uudet kengät ja nyt jo kärki halki!
Peräkylän vanhapoika Eevertti oli aina kovin kaikkitietävä ja kyläläiset olivat kovin nyreissään hänen kaikkitietävyydestään, eikä häntä enää lopulta kysymyksillä vaivattu.
Eräs kyläläinen mietti kuitenkin, että vanhapoika Eevertti ei varmaan koskaan ole ollut naisen kanssa ja päätti näyttää hänelle kierukan. Kyläläinen oli aivan varma, että vastaus olisi tällä kertaa, en tiedä.
Vanhapoika Eevertti käänteli ja hypisteli aikansa kierukkaa ja lopulta sanoi:
- Outokummun kuparia tuntuis olevan, missähän vitussa minä oon tuonki aiemmin nähnyt...
Etelänmies meni lappiin syksyn ruskaa katsomaan ja ihmetteli siinä samalla, mitä nää ihmiset täällä oikein tekee ajankulukseen.
Kuinka ollakaan hän törmäsi kuitenkin yhteen paikalliseen mieheen, joten hänelle sitten esitti kysymyksen:
- Mitä te täällä lapissa oikein teette ajankuluksi?
Lapin mies vastasi:
- No, tietysti kesäisin naijjaan ja kalastellaan ja talvisin vähän vähemmän kalastellaan.
Kun etelän mies tuli lappalaisukon kanssa autiotuvalle, ihmetteli hän puukolla tehtyjä merkkejä pöydässä, mitkä olivat pikkasen matkaa pöydän päästä.
Etelän mies kysyi, että mitäs nämä ovat. Lappalaismies vastasi, että meihlä erä ophailla on tapana verratha mulkhujamme keskenään.
Etelänmies naurahti ja sanoi, ompa teillä pienet vehkeet, johon lappalanen totesi, en minä sanonna kumhasta päästä pöythää ne on mitathu.
Aslak asui lapin korvessa ilman naista ja poti uskomatonta panemisen tarvetta.
Pornolehtiä lukiessaan hän törmäsi pumpattavan Barbaran postimyynti- ilmoitukseen.
Pitkällisen miettimisen ja säästämisen jälkeen hän päätti tilata ihmeellisen kuminaisen itselleen.
Pari viikkoa myöhemmin Ivaloon saapui paketti Aslakille, jota paikallinen Jouni postelijooni lähti viemään perille.
Perkeleellisessä lumipyryssä Jounin moottorikelkka meni sitten nurin, kuorma kaatui ja paketit hieman hajosivat.
Jounia uteliaana ihmisenä tietysti alkoi kiinnostamaan, mitä ihmiset olivat postilta saamassa, ja kiinnostuksen herätti Aslakin tilaus.
Pitkään nortti suupielessä ihmeteltyään, hän päätti pumpata moisen kapistuksen täyteen. Ihmetteli sitten lisää ja nosti Barbaran kelkansatulan päälle, ja pakkasesta huolimatta päätti kokeilla miltä moinen värkki tuntuu. No tuntuihan hyvältä se.
Lopulta pakettiin käytetty Barbara takaisin ja toimitus perille Aslakille, pimeiden iltojen
iloksi.
Kolme viikkoa myöhemmin tarinamme sankarit kohtasivat Ivalossa.
Jouni kysyy Aslakilta kuulumisia ja Aslak kertoo:
- Noh, nykhyään menee aikha ihan rathoisasti, osthin Barbharan ilokhsi.
Jouni tuumasi, muka mitään tietämättömänä:
- Noh, milthäs se moinen kaphistus tuntuu?
Aslak:
- Ihan aidoltahan seh, sainpha jopa tippurinhkin heti.
Emäntä tuli saunasta ja rasvasi itseään Body Lotionilla, hän sipaisi sitä myös jalkojensa väliin.
Isäntä katseli hommaa ja alkoi käärimään Taskukellon vitjaa mulkkunsa ympärille.
Emäntä:
- Mitä se ukko nyt oikein touhuaa?
Isäntä:
- En oo tottunut ajamaan noin liukkailla ilman ketjuja...








