Yhteistyökumppanin mainos:
SAS:n lentokone lähestyi Helsinki-Vantaan lentoasemaa.
Lennonjohtotorni:
- Ilmoittakaa korkeutenne ja sijaintinne.
Ruotsalaiskapteeni:
- Olen 180cm pitkä ja istun koneen keulassa.
Ruotsalaiskaverukset ihmettelivät, mihin valo oikeastaan häviää, kun se sammutetaan.
He päättivät selvittää asian. Pojat sammuttivat valot ja alkoivat etsiä sitä pimeässä.
Jonkin ajan kuluttua toinen huusi:
- Mats, olen löytänyt sen. Se oli jääkaapissa!
Kaksi ruotsalaista pinkoi henkensä edestä rataa pitkin junaa karkuun. Juna saavutti saavuttamistaan.
- Juostaan metsään!, sanoi toinen.
- Hölmö! Emmehän pääse junaa pakoon edes tässä, niin miten sitten tuolla ryteikössä!
Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan puhelin soi.
Hänen majesteettinsa meni vastaamaan:
- Täällä kuningas.
Soittaja:
- Kuka?
Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.
Soittaja:
- Anteeksi, kuka?
Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.
Soittaja nolona:
- Minä... tuota... anteeksi, mikä olikaan numeronne?
Kaarle-Kustaa vastasi kärsivällisesti:
- Kuudestoista...
Ruotsalaiset miehet pohdiskelivat yhdessä mitä he haluaisivat olla mieluiten.
Yksi heistä totesi:
- Haluaisi olla ambulanssi.
Muut kysyivät:
- Miksi ihmeessä haluaisit olla ambulanssi?
Tähän mies:
- No siksi, että perästä työnnettäisiin sisään ja saisin huutaa täysillä: UU-AA-UU-AA...
Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.
No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.
Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”
Suomalainen, ruotsalainen, norjalainen, britti, ja amerikkalainen olivat lentokoneessa.
Yhtä äkkiä koneeseen tuli vika ja kone alkoi täristä. Lentäjä huusi, että lastin painoa piti vähentää. Jonkun pitäisi hypätä.
Britti käveli ovelle, avasi sen, ja huusi: ”For queen!” hypäten samalla ulos.
Lentäjä sanoi, että painoa pitäisi edelleen vähentää.
Amerikkalainen käveli ovelle, huusi ”For uncle Sam!” ja hyppäsi.
Lentäjä huusi, että vielä yhden piti hypätä.
Suomalainen ja norjalainen katsoivat toisiaan, huusivat ”Pohjoisen yhteistyön puolesta!” ja heittävät ruotsalaisen koneesta.
Ruotsalainen oli museossa.
Opas selitti:
- Tämä miekka on yli 2000 vuotta vanha.
Ruotsalainen ihmetteli kovin ja kysyi lopulta:
- Miten se on mahdollista? Mehän elämme vasta vuotta 1993.
Ruotsalainen mies pelastettiin nippa nappa palvasta sängystä.
Palopäällikkö tivasi että mistäköhän tuli oli oikein saanut alkunsa, johon Göran vastasi:
- Mistä minänä tiedän! Peti oli tulessa jo kun menin siihen maate.
Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.
Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.
Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.
Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.
Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.