Maitoa saadan lehmästä

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Kaksi melkolailla vaiteliasta maalaisukkoa, tapasivat käydä joskus harvoin toistensa luona kylässä.

Toinen ukoista koputti pitkästä aikaa naapurinsa ovea ja asteli tupaan.

Meni varmaan kolme varttia, kunnes talon isäntä kiikkustuolissa istuen rohkeni kysyä:
- No onkos ulkona kylmä?

Siihen vieras vastasi:
- Mitä nyt pari astetta pakkasta.

Johon isäntä:
- Siitä nyt ei kannata paljon puhua.

Vieras sanoi:
- En minä olis puhunutkaan, jos sinä et olis kysynyt.

Joka kerta, kun ajamme hautausmaan ohi, isä kysyy:
- Tiedättekö, miksi minua ei voi haudata tuonne?
- Noh?
- Koska en ole kuollut.

Ontuva mies meni rautatieaseman lipputiskille ja sanoi:
- Kiikkaan edestakaisin.

Lipunmyyjä:
- Kyllä minä sen näen, mutta haluatteko matkustaa johonkin?

Kyllä rahalla saa onnea!
- minulla on ilotalon kuitti, mikä todistaa sen.

Matti kysäisi Kallelta:
- Mikäs on maailman ensimmäinen kaupunki?

Kalle vastasi:
- En tiedä...

Matti:
- Loimaa, ensin jumala loi taivaan ja sitten Loimaan.

Vanha Neuvostoliittolainen partahöylä oli niin nerokas, ettei siinä tarvinnut edes vettä eikä partavaahtoa:
Vesi tuli silmistä ja vaahto suupielistä.

Kaksi koulupoikaa kilpaili siitä, että kummalla on vanhempi reppu.

- Minulla on isoisän isän 1920-luvulta oleva reppu, sanoi toinen pojista.

- On minun varmaan vielä vanhempi, vastasi toinen. Se on nimittäin isoisäni isoisän repun reppu...

Mitä kannibaalin pakastimesta löytyy?
- Ben & Jerry.

Rainer kertoi kaverilleen:
- Kun minä aamulla lähden kotoa töihin, niin läpsäisen hellan ääressä seisovaa vaimoani Jasmiinaa, pepulle. Ja kun minä palaan töistäni kotiin, näen minä vaimoni vielä seisovan siinä hellan äärellä, ja yhä hänen pakaransa väreilevät siitä, kun minä lähtiessäni häntä läpsäisin.

Kaveri:
- Ohhoh, onko hän niin lihava?!

Rainer:
- Ei, ei vaimoni lihava ole! On vain niin lyhyet työpäivät.

Amerikkalainen astronautti oli kyllästynyt jatkuviin harjoituksiin ja saman rutiinin toistoon. Niinpä hän päätti lähteä kaupungille ottamaan kunnon kännit.

Ennen lähtöään hän sanoi vaimolleen:

- Jos tulee hälytys, pukeudu sinä minun avaruuspukuuni ja mene harjoituksiin. Ei siellä kuitenkaan mitään erikoista tapahdu.

Miehen poissa ollessa tuli hälytys ja vaimo teki työtä käskettyä. Sääolot sattuivat olemaan erityisen suotuisat, joten päätettiinkin panna koe heti täytäntöön.

Avaruusalus laukaistiin matkaan, mutta sattui pieni onnettomuus, jokin räjähti aluksella. Onneksi pelastuskapseli kuitenkin toimi ja nainen pelastautui takaisin maan pinnalle. Hän kuitenkin menetti tajuntansa tuossa rytäkässä.

Myöhemmin nainen heräsi täysin valkeassa huoneessa, jossa hän makasi selällään alastomana valkoisten lakanoiden päällä. Ympärillä hääri joukko valkoisiin pukeutuneita huolestuneen näköisiä lääkäreitä ja nainen reagoi automaattisesti alastomuuteensa peittäen käsillään haarojenvälinsä.

Yksi lääkäreistä paineli käsillään naisen rintoja ja samalla totesi:

- Olkaa huoleti, kyllä se sieltä esiin tulee, kun saadaan nämä painumaan takaisin sisään.