Merillä murheet hukkuu

Poimintoja aiheesta Anoppivitsit

Miten anoppia tulee kohdella?
– Kuin kallista ruusua. Häntä tulee säilyttää pimeässä, kylmässä ja kosteassa kellarissa kaulaansa myöten kylmään veteen upotettuna.

Mikä on anopin ihannepaino?
- Reilut pari kiloa jos uurna lasketaan mukaan.

Jussi oli matkoilla, kun hän sai hotelliinsa sähkeen, jossa sanottiin:
- Anoppisi kuollut piste Mitä teemme piste Hautaammeko, balsamoimmeko vai viemmekö krematorioon piste

Jussi sähkötti vastauksensa:
- Älkää ottako turhia riskejä piste Tehkää kaikki kolme piste!

Mies istui perheensä ja anoppinsa seurassa ravintolassa.

Anoppi kysyi mieheltä:
- Tuolla istuu muuan mies, joka tuijottaa minua itsepäisesti. Tiedättekö, kuka tuo hävytön on?

Mies vastasi:
- Antiikkikauppias.

Erkki yritti hukuttaa murheensa,
mutta jo seuraavana päivänä anoppi kellui rantaan.

- Anoppini on oikea enkeli.
- Ai, minun elää vielä...

– Anoppi putosi kaivoon!
– Ei se mitään, kaivo ei ole enään käytössä.

Mies näki kadulla merkillisen hautajaissaattueen. Siihen kuului ruumisarkku, mustiin pukeutunut mies joka piteli ketjussa valtavaa susikoiraa sekä miehen jäljessä astelevat parikymmentä muuta miestä.

- Anteeksi, ihmettelijä ei voinut olla kysymättä. - Mitä on tapahtunut?
- Anoppini on kuollut.
- Mites se tapahtui?
- Koirani repi hänet kappaleiksi.

Mies mietti hetken ja kysyi ääntään alentaen:
- Voisinko saada koiraanne lainaksi?
- Totta kai, surupukuinen vastasi. - Menkää vain jonon päähän.

Yliajon uhri oli juuri pääsemässä jaloilleen, kun poliisimies juoksi auttamaan.
– Anoppini yritti ajaa ylitseni! tärisevä mies selitti poliisille.
– Auto töytäisi teitä takaapäin, poliisi sanoi.
– Kuinka te voitte tietää, että se oli anoppinne?
– Tunnistin naurun!

Mikä on menestyneen miehen takana?
- Hämmästynyt anoppi.