Merillä murheet hukkuu

Poimintoja aiheesta Anoppivitsit

Poika toi miniän ensivisiitille vanhempien luo. Anoppi aloitti ruuan laiton ja pyysi miniää hakemaan perunoita puutarhasta, niin saataisiin pöytään uutta perunaa.

Miniä seiso hetken ja kysyi sitten:
- Kasvaaks perunat puus vai maas?

Mitä yhteistä on anopilla ja sikarilla?
- Molemmissa viimeiset henkoset ovat parhaat.

Lautapelin pelaaja katseli pöydällä olevia noppia.

Pelaaja:
- Minä haluan käyttää A-noppia. Kuka nyt B-noppia käyttäisi?

Anoppi suuttui ja huusi:
- Minuahan et käytä!

Savolaispariskunta oli veneilemässä ja nainen tippui veneestä, mitä mies sanoi?
- Ei naarata.

Mies näki kadulla merkillisen hautajaissaattueen. Siihen kuului ruumisarkku, mustiin pukeutunut mies joka piteli ketjussa valtavaa susikoiraa sekä miehen jäljessä astelevat parikymmentä muuta miestä.

- Anteeksi, ihmettelijä ei voinut olla kysymättä. - Mitä on tapahtunut?
- Anoppini on kuollut.
- Mites se tapahtui?
- Koirani repi hänet kappaleiksi.

Mies mietti hetken ja kysyi ääntään alentaen:
- Voisinko saada koiraanne lainaksi?
- Totta kai, surupukuinen vastasi. - Menkää vain jonon päähän.

Yliajon uhri oli juuri pääsemässä jaloilleen, kun poliisimies juoksi auttamaan.
– Anoppini yritti ajaa ylitseni! tärisevä mies selitti poliisille.
– Auto töytäisi teitä takaapäin, poliisi sanoi.
– Kuinka te voitte tietää, että se oli anoppinne?
– Tunnistin naurun!

Tiedätkö, miten estetään anoppia hukkumasta?
– En.
– Hyvä.

Miten saat anopin pois unistasi?
-Kofeiinilla

Mitä yhteistä on seuraavilla asioilla?

1. Anoppi tippui mereen ja hukkui.
2. Perunat jäätyi maahan.
3. Muija pamahti paksuksi.

- Kaikissa tapauksissa nosto jäi vähän liian myöhäiseksi.

Mikä on anopin ihannepaino?
- Reilut pari kiloa jos uurna lasketaan mukaan.

Miksi anopille ei kerrota vitsejä?
– Koska nauru pidentää ikää.

Metsästäjä lähti Safarille vaimonsa ja anoppinsa kanssa. Eräänä iltana syvällä viidakossa rouva heräsi huomaten anopin kadonneen. Rynnäten miehensä luo hän vaati, että he molemmat yrittävät löytää hänen äitinsä. Metsästäjä otti kiväärinsä, otti siivun konjakista ja lähti etsimään häntä. Lähellä leiriä olevalla metsänaukealla, he havaitsivat karmean näyn: anoppi nojasi taaksepäin tiheään läpitunkemattomaan pensaikkoon ja suuri urosleijona seisoi häntä kasvotusten. Vaimo itki:
– Mitä me nyt teemme?
– Emme mitään, sanoi metsästäjä.
– Leijona on aiheuttanut itse sotkunsa, niin hoitakoon itsensä pois siitä.