Merillä murheet hukkuu

Poimintoja aiheesta Anoppivitsit

Oli pimeä syksyinen ilta ja satoi rankasti.
Reiskan ovikello soi ja hän meni avaamaan ovea.
Oven takana oli Reiskan anoppi.

Reiska totesi:
- Mitä sinä anoppi siellä seisot? Mene kotiisi ettet vilustu!

Miehellä oli tyttöystävä, jonka vanhempien luokse piti mennä syömään.

Miehen autossa oli sellainen vika, että sateella piti virranjakajan kanteen sivellä vaseliinia, jotta auto toimisi.

Pöytä oli katettu appivanhempien luona valmiiksi ja koska vävypoikaa ei kuulunut, rupesivat he kolmestaan syömään ja sopivat keskenään leikkimielellä, että se joka syönnin jälkeen sanoo ensimmäisen sanan, niin tiskaa sitten kaikki astiat.

Juuri silloin auto jyrähtää pihaan, mies ryntää sisään ja pyytää anteeksi myöhästymistään. Hän rupeaa syömään ja yrittää avata keskustelua, mutta kukaan ei sano mitään.

Mies suuttuu sitten ja koppaa tyttöystävänsä sohvalle ja tekee temput kaikkien nähden. Kun kukaan ei sano mitään, niin mies tekee anopilleen saman.

Mies sanoo kovaan ääneen:
- On niin outoa porukkaa, että lähden helvetti sinne, mistä tulinkin.

Ja sitten mies ryntää autolleen.

Vettä sataa kaatamalla ja auto sanoo “wouv wouv wouv“.

Mies syöksyy takaisin tupaan ja huutaa:
- Löytyykö saatana tästä talosta edes vaseliinia?

Talon isäntä säpsähtää ja sanoo:
- Voin minä tämän kerran tiskata...

Miksi anopille ei kerrota vitsejä. Koska nauru pidentää ikää

Anoppi tyttärelleen:
- Miehesi taitaa pitää minusta. Hän lupasi opettaa minulle huomenna minulle jonkin kivan pelin.

Tyrär:
- Aijaa, minkä pelin?

Anoppi:
- Venäläisen ruletin.

Miten anoppia tulee kohdella?
– Kuin kallista ruusua. Häntä tulee säilyttää pimeässä, kylmässä ja kosteassa kellarissa kaulaansa myöten kylmään veteen upotettuna.

Yliajon uhri oli juuri pääsemässä jaloilleen, kun poliisimies juoksi auttamaan.
– Anoppini yritti ajaa ylitseni! tärisevä mies selitti poliisille.
– Auto töytäisi teitä takaapäin, poliisi sanoi.
– Kuinka te voitte tietää, että se oli anoppinne?
– Tunnistin naurun!

Mies istui perheensä ja anoppinsa seurassa ravintolassa.

Anoppi kysyi mieheltä:
- Tuolla istuu muuan mies, joka tuijottaa minua itsepäisesti. Tiedättekö, kuka tuo hävytön on?

Mies vastasi:
- Antiikkikauppias.

Tiedätkö, miten estetään anoppia hukkumasta?
– En.
– Hyvä.

Mies näki kadulla merkillisen hautajaissaattueen. Siihen kuului ruumisarkku, mustiin pukeutunut mies joka piteli ketjussa valtavaa susikoiraa sekä miehen jäljessä astelevat parikymmentä muuta miestä.

- Anteeksi, ihmettelijä ei voinut olla kysymättä. - Mitä on tapahtunut?
- Anoppini on kuollut.
- Mites se tapahtui?
- Koirani repi hänet kappaleiksi.

Mies mietti hetken ja kysyi ääntään alentaen:
- Voisinko saada koiraanne lainaksi?
- Totta kai, surupukuinen vastasi. - Menkää vain jonon päähän.

Mitä yhteistä on anopilla ja sikarilla?
- Molemmissa viimeiset henkoset ovat parhaat.