


Yhteistyökumppanin mainos:


Marinin vaalilupaus:
- Meillä on aina puhtaat jauhot pussissa.
Jorma ja Seppo olivat golfaamassa. Jorma ihmetteli, kun Sepon vyöllä keikkui 25-senttinen puinen juna.
Jorma kysyi:
- Mistä sinä tuon olet saanut?
Seppo vastasi:
- Sain sen pullon hengeltäni.
Jorma:
- Juku, onko sinulla pullon henki?
Seppo:
- Jep, tässä se on bägissäni ja otti Lasol-pullon esiin.
Seppo avasi Lasol-pullon, jolloin henki pomppasi esiin.
Henki sanoi:
- Terve sulle. Jos olet isäntäni kaveri,voit toivoa jotain.
Jorma mietti hetken ja pyysi sitten, että kierroksen päätyttyä häntä odottaa viisi Bemaria klubitalon parkkipaikalla.
Toteutuu, sanoi henki ja livahti takaisin pulloon. Jorma koetti pelata loput reiät niin nopeasti kun pystyi ja kiirehti 18. reiän jälkeen parkkipaikalle, jossa Lipponen, Tuomioja, Marin, Halonen ja Heinäluoma seisoivat.
Jorma:
- Mitä hittoa, pyysin viisi Bemaria, enkä viittä enkä viittä demaria.
Seppo vastasi:
- Luuletko sitten, että minä pyysin 25 senttistä junaa?
Pääministeri Sipilä oli maaseudulla vihkimässä uutta vanhainkotia.
Paikallinen vaari, entinen aktiivimaalaisliittolainen, pudisteli ministerin kättä ja sanoi:
- Jos minulla olisi valtaa, niin antaisin teille erään asian, joka on hyvin lähellä sydäntäni.
Ministeri myhäili hyvillään:
- Jaa-a... Mikähän se mahtaisi olla?
Vaari:
- Veritulppa.
Petteri Orpolta kysyttiin, miksi valtion menoja ei leikata, kun kerran valtion tulot pienenevät. Orpo vastasi:
- Kuulkaa nyt, tämä on politiikkaa eikä todellista elämää!
Miksi valehtelijoiden klubi lopetettiin maikkarilla?
- Yle alkoi näyttämään suoria lähetyksiä eduskunnan istunnoista.
Mitä eroa on Paavo Lipposella ja Jumalalla?
- Jumala ei kuvittele olevansa Paavo Lipponen.
Mitä yhteistä on suomalaisilla poliitikoilla ja vauvanvaipoilla?
- Kummatkin pitää vaihtaa säännöllisin väliajoin ja samasta syystä.
Eräät naispoliitikot menivät lappiin keräilemään lakkoja. Aikansa vaellettuaan suolla, he eksyivät toisistaan.
Toinen naisista alkoi huudella kaveriaan nimeltä:
- Kulhia... Kulhia!
Kohta metsästä kuului lappalaismiehen vastaus:
- Tulhaan anthamaan... tulhaan anthamaan!
Puhelin soi…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri, kuulemiin.
Hetken päästä puhelin soi uudelleen…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri!
Taas menee hetki ja puhelin soi…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– Kuulkaas nyt! Te olette soittaneet jo useita kertoja. Olen jokaisella kerralla
sanonut etten ole enää pääministeri!
– Ette niin, mutta kun se on niin kiva kuulla uudelleen ja uudelleen!
Väyrynen ilmestyi tatskapuotiin ja ilmoitti haluavansa oikeaan otsalohkoonsa tosi ison, monimuotoisen, ruskean tatuoinnin.
Vähän asiaa ihmetellen ajeli tatuoitsia Väyryseltä tukan pois oikealta puolelta otsaa ja alkoi tatuoida siihen ison musteläiskän näköistä länttiä.
Parin tunnin kuluttua tatuointi oli valmis ja hirveän näköinen muodoton läiskä punersi vielä verestäen Väyrysen otsassa.
Kun Paavo kaiveli tiskillä lompsaansa maksaakseen, ei puodin pitäjä malttanut olla kysymättä, oliko Paavolla joku erityinen syy tatuoittaa tuollainen mitään tarkoittamaton läiskä loppuelämäkseen otsaansa.
Tähän Väyrynen vakavana:
- No, olimme taannoin Mihail Gorbatshovin kanssa illallisella keskustelemassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja puheenvuoroni jälkeen nousi Gorbatshov kunnioittavasti ylös tuolistaan, naputti omaa ruskeaa läikkäänsä otsassaan ja sanoi:
“...taitaa toveri Väyryseltä puuttua täältä jotain?“











