Mielisairaalasta apua

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Lääkäri oli vapaa-ajallaan innokas metsämies.

Vaimo kysyi lääkärin palattua metsäreissulta kotiin:
- No, tuliko saalista?

Lääkäri:
- Joo, aika hyvin. Tuli kaksi jänistä ja viisi uutta potilasta.

Mitä psykiatri sanoi lenkkimakkarasta maistettuaan sitä?
- Ei hullumpaa.

Matti suunnitteli isona ryhtyvänsä lääkäriksi ja hän onnistuikin pääsemään lääkärikoulun pääsykokeisiin. Hän päätti harjoitella tuleviin kokeisiin vaimonsa kanssa.

Vaimo tenttasi Mattia:
- Mikä seuraavista ei kuulu luetteloon: yksi, kaksi, konnankoukku, kolme, neljä, viisi, kuusi?

Matti mietiskeli ja lopulta vastasi:
- Se on tietysti kuusi! Kuusihan on puu.

Vaimo:
- Oikein! Onnittelut lääkärikouluun pääsyn johdosta!

Mitä lääkäri sanoi punastuneelle erektiovikaiselle miespotilaalle?
- On tainnut mennä veri väärää nuppiin.

Kirurgi potilaan vieressä:
- Rauhoitu Pekka, se on vaan pieni rutiinileikkaus.

Potilas totesi:
- Ei minun nimeni ole Pekka?!

Siihen kirurgi:
- Tiedän. Se on minun nimeni...

Mies oli ollut työpaikan määräaikaisessa lääkärintarkastuksessa.

Miehen kollega tiedusteli:
- Selvisikö siellä jotain?

Mies:
- Juu selvisi, että mun pitää ensiksi päästä huonoon kuntoon!

Kollega:
- Häh, mitä ihmettä?

Mies:
- Lääkäri kertoi, että olen nyt erittäin huonossa kunnossa ja siitä pitäisi hieman skarpata.

Mies lääkärin vastaanotolla:
- Tohtori, minua vaivaa unettomuus. Unitabletitkaan eivät auta.

Lääkäri:
- No, minäpä kirjoitan teille potenssipillereitä.Ne eivät kylläkään auta unettomuuteen, mutta onpahan valvominen vähän mukavampaa.

Mielisairaalaan tuotiin potilas, joka kuvitteli olevansa Hitler. Hoitohenkilökunta mietti, mihin uusi potilas sijoitetaan.

Lääkäri oivalsi:
- No mutta hei. Meillähän on jo entuudestaan yksi potilas, joka myös kuvittelee olevansa Adolf Hitler. Laitetaan tämä uusi potilas samaan huoneeseen hänen kanssa.

Ja niin tehtiin.
Kuukauden kuluttua tuo potilas otettiin kuultavaksi.

Lääkäri kysyi:
- No, miten on mennyt, oletteko viihtyneet täällä?

Potilas:
- Kiitos, ihan hyvin.

Lääkäri:
- Entä kuvitteletko yhä olevamme Adolf Hitler?

Potilas:
- Ei, en. En minä ole Adolf Hitler. Minä olen Eva Braun.

Pariskunta vietti jo 25-vuotis hopeahäitään ja perhettä oli siunaantunut jo vaimon mielestä ihan tarpeeksi.

Miehelle oli kuitenkin lastentekotapa kovinkin mieleistä puuhaa ja hän mietti vaimonsa kanssa, miten likimain jokavuotinen lasten tuleminen saataisiin kuitenkin loppumaan.

Mies suostui siihen, että munaskoista katkaistaisiin johtimet, niin olisi varmaa, ettei lisää nälkäisiä suita tulisi enää ruokittavaksi.

Sitten lääkärin vastaanotolla mies tutisi pelosta, vaikka tohtori sanoi sen olevan varsin kivuton toimenpide.

Lääkäri kysyi mieheltä vielä kerran:
- Oletteko nyt varmasti miettinyt vaimonne kanssa tätä toimenpidettä, koska vaikka potenssi jää, niin siitoskyky menee kuitenkin lopullisesti.

Mies vastasi:
- Ei me osattu vaimon kanssa ratkaista asiaa, vaan annettiin lasten äänestää.

Lääkäri kysyi:
- Kuinka kävi?

Mies:
- 11 puolesta ja 6 vastaan.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.