Mielisairaalasta apua

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Virtanen, nuori ja menevä lääkäri, oli muutamankin kerran erehtynyt liian läheisiin tekemisiin kauniimpaa sukupuolta edustavien potilaidensa kanssa.

Ajoittain asia vaivasi Virtasta, mutta silloin pieni ääni sisimmässä vakuutteli:

- Kaikillehan näin on käynyt. Aikuisiahan me ollaan. Ja eihän siitä haittaakaan ole ollut. Mielelläänhän ne naisetkin on mukana olleet. Mitäpä se haittaa.

Yleensä Virtanen onnistui sen vielä pienemmän äänen hiljentämään. Sen, joka jutteli:

- Virtanen, sä oot jumalauta patologi...

Hammaslääkäri sanoi potilaalleen:
- Avatkaa suunne.

Hammaslääkäri katsoi tarkasti potilaan suuhun ja totesi kovaan ääneen:

- Voihan nenä. Täällähän on suurin koskaan näkemäni reikä, suurin koskaan näkemäni reikä, suurin koskaan näkemäni reikä.

Potilas sanoi ärtyneenä:
- Uskotaan, ei tarvitse toistaa.

Lääkäri:
- En minä toistanutkaan. Se oli kaiku... kaiku... kaiku.

Potilas kysyy apteekissa:
- Voinko ottaa tämän lääkkeen ripulin kanssa?

Apteekkari:
- Kyllä voit, mutta se maistuu paremmalta veden kanssa.

Vihtori oli hoidettavana psykiatrisessa hoitolaitoksessa.

Yöhoitaja piipahti hänen huoneessaan ja totesi, että Vihtori oli kiinnittänyt peltisen pesuvadin seinälle roikkumaan, pohjapuoli huoneeseen päin.

Kun potilas näytti olevan hereillä, yöhoitaja kysäisi:
- No minkäs vuoksi Vihtori on kiinnittänyt pesuvadin seinälle roikkumaan?

- Se on minun seinäkelloni, kun muutakaan ajannäyttäjää ei minulla ole.

- Vai niin... No, osaakos hän nyt sitten sanoa, paljonko kello on tällä hetkellä?

Vihtori otti yöastian ja pamautti sillä vatia niin että seinä tärisi. Naapurihuoneesta kuului huuto:

- Jumalauta! Kello on puoli kaksi yöllä ja taas se hullu hakkaa seinään!

Kirurgi potilaan vieressä:
- Rauhoitu Pekka, se on vaan pieni rutiinileikkaus.

Potilas totesi:
- Ei minun nimeni ole Pekka?!

Siihen kirurgi:
- Tiedän. Se on minun nimeni...

Sydänkirurgi sai potkut
– Häneltä tuli jatkuvasti huonoa läppää.

Nuori vastavalmistunut lääkäri, sai ensimmäisen työpaikkansa syrjäisestä kylästä.

Kylän vanha eläköityvä lääkäri otti nuoren lääkärin mukaansa kotikäynneille oppimaan työtä käytännössä.

Ensimmäisessä talossa vanha mummo valitti lääkärille polttavaa tunnetta rinnassa.

Lääkäri tutki mummon ja sitten vahingossa pudotti stetoskooppinsa lattialle. Hän konttasi etsimään sen ja noustuaan sanoi mummolle:

- Sinulla on voimakasta närästystä. Suosittelen ettet syö sitrushedelmiä kuten appelsiineja, ainakaan kuukauteen.

Mummo siunaili, että hän tosiaan oli viimeaikoina herkutellut appelsiineilla.

Nuori lääkäri ihmetteli, että kuinka vanha lääkäri oli päätynyt niin nopeasti asian ytimeen.

Vanha lääkäri opasti:

- Huomasit varmaan, kun pudotin stetoskooppini, niin tein sen tarkoituksella. Kun kumartelin ja muka etsin sitä, vilkaisin varkain ympäristöä samalla. Huomasin, että hänellä oli keittiökomerossa jätesanko täynnä appelsiininkuoria... Muista sinäkin tämä kikka, varsinkin kun et tunne vielä potilaitasi.

Seuraavassa paikassa vanha lääkäri antoi nuoremman hoitaa homman.

Talon rouva oli yksin kotona kun mies oli työmatkalla. Rouva valitti unettomuutta ja voimakasta väsymystä ja selkäkin oli kipeä.

Nuori lääkäri päätti kokeilla oppimaansa kikkaa ja pudotti stetoskooppinsa ja kumartui etsimään sitä.

Sitten hetken pohdittuaan, hän sanoi rouvalle:

- Rouva hyvä, te olette ylirasittunut. kehoitan teitä luopumaan vapaaehtoistyöstä seurakunnassanne ainakin kuukaudeksi.

Myöhemmin vanha lääkäri ihmetteli, että miten nuori vieraspaikkakuntalainen lääkäri osasi niin hyvin osua asian ytimeen ja että hän oli täysìn yhtä mieltä diagnoosin kanssa.

Nuori lääkäri vastasi:
- Helppoa! Noudatin konstianne ja nostaessani stetoskoopin, näin kylän pastorin lymyilevän sängyn alla.

Lääkäri soitti potilaalle ilmoittaakseen sattuneesta hoitovirheestä:
- Määräsin teille ripuliin vahingossa masennulääkettä.

Potilas:
- Joo ihmettelinkin, kun on ollut kaksi tuntia paskat housussa, eikä vituta yhtään!

Mielisairaalaan tuotiin potilas, joka kuvitteli olevansa Hitler. Hoitohenkilökunta mietti, mihin uusi potilas sijoitetaan.

Lääkäri oivalsi:
- No mutta hei. Meillähän on jo entuudestaan yksi potilas, joka myös kuvittelee olevansa Adolf Hitler. Laitetaan tämä uusi potilas samaan huoneeseen hänen kanssa.

Ja niin tehtiin.
Kuukauden kuluttua tuo potilas otettiin kuultavaksi.

Lääkäri kysyi:
- No, miten on mennyt, oletteko viihtyneet täällä?

Potilas:
- Kiitos, ihan hyvin.

Lääkäri:
- Entä kuvitteletko yhä olevamme Adolf Hitler?

Potilas:
- Ei, en. En minä ole Adolf Hitler. Minä olen Eva Braun.

Mies meni psykiatrille ja valitti että kun häntä niin pelottaa.

Psykiatri:
- No mikä pelottaa?

Mies:
- Pelkään, että kana syö minut.

Psykiatri:
- Eihän toki, miksi niin luulet?

Mies:
- No koska minä olen siemen niin kana voi syödä minut ja pelkään kauheasti koko ajan.

Psykiatri:
- Et sinä ole siemen vaan ihminen, joten sinulla ei ole mitään pelättävää. Kas tässä kotiharjoituksia, tee nämä ja tule viikon päästä uudestaan käymään.

Mies tuli viikon päästä sitten uudestaan ja kertoi, että harjoitusten avulla hän oli vihdoinkin ymmärtänyt, että hän on ihminen eikä siemen. Mutta silti hän jatkuvasti pelkäsi, että kyllä se kana hänet vielä popsii poskeensa.

Psykiatri ihmetteli että miksi mies vieläkin pelkäsi.

Mies:
- No vaikka minä olenkin ymmärtänyt, etten ole siemen vaan ihminen, niin mistä se kana sen tietäisi?!