


Yhteistyökumppanin mainos:


Pikkukylällä asui varasteluun taipuvainen mies.
Milloin oli olutpullo povitaskussa kaupasta varastettu, mihin löytyi selitys:
- Otin sen, ennen kuin joku muu kerkiää.
Hautausmaalta varastettuihin kukkiin löytyi vastaus:
- Otin ne, ennen kuin kerkiävät kuolla.
Pyykkinarulta otettuihin naisten alusvaatteisiin löytyi vastaus:
- Joutaahan tuo ostaa jo uudet. Ihan hyvyyttänihän minä otan.
Milloin Pinokkio sai tietää olevansa puusta tehty?
- Kun hänen käsi syttyi palamaan.
Työpaikan hakija meni haastatteluun ja työnhakijalta kysyttiin:
- Osaatteko kieliä?
Työnhakija vastasi:
- Kyllä osaan, edellisestäkin työpaikasta sain potkut kielimisen takia.
Pikkupoika kysyy häissä äidiltään:
- Miksi morsian pukeutuu valkoiseen väriin?
Äiti vastaa:
- Koska valkoinen on ilon ja rakkauden väri.
Poika:
- No miksi sulhasella on musta puku?
Kyllä rahalla saa onnea!
- minulla on ilotalon kuitti, mikä todistaa sen.
Ovelta-ovelle myyjä kierteli asuinaluetta ja kysyi erään talon omistajalta, että tarvitseeko halkoja ja klapeja.
Siihen talon isäntä vastasi, että ei tarvita tällä hetkellä ja että pihalta löytyy iso pino polttopuuta.
Seuraavana aamuna oli talon pihalta halkopino ja klapit hävinneet.
Äiti, äiti, huudahti iloisena pikkumies.
Meidän lintulaudalla on punamulkku.
Maalla elettiin vielä aikaa, kun lehmien keinosiemennys teki vielä tuloaan.
Talossa oli isäntäväen lisäksi tomera vanha piika ja odotettiin seminologin nimistä henkilöä käymään ensimmäistä kertaa.
Navetassa odotti yksi kiimainen lehmä tiinehtymistään. Tilan muut eläimet olivat ulkona laitumillaan.
Piika oli tehnyt kaikki valmistelut seminologia varten. Hän oli putsannut pilttuun, elikon takapään sonnasta ja levitellyt lehmän alle pehkuja.
Sitten tuli auto pihaan ja kohtelias mies tuli salkkuineen navetalle.
Piika sanoi miehelle:
- Päivää, tuossapa on se lehmä. Mie löin tuohon seinään naulan, johon voitte sitten housut heittee. Minä en ilkee moista katella ja lähenkin ulos siksi aikaa.
Mikä Postimies Patesta tuli kun hän meni eläkkeelle?
- Pate.
Mies istui käräjillä, syytettynä veden myynnistä “Ikuisen nuoruuden“- lääkkeenä.
Tuomari kysyi tuimana:
- Oletko aiemmin ollut syytettynä samasta asiasta?
Syytetty vastasi:
- Juu kyllä, herra tuomari, kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran 1767 ja toisen 1899.











