Mikä on Ruotsin armeijan salainen ase suomalaisia vastaan?

Poimintoja aiheesta Armeijavitsit

Sopiiko asetakki?
- Kyllä, herra kersantti.

Sopivatko housut?
- Kyllä, herra kersantti.

Sopivatko lakki ja saappaatkin?
- Kyllä sopivat, herra kersantti.

Miten teidän on hyväksytty armeijaan?
- Miten niin, herra kersantti?

Teidän ruumiinrakenne täytyy olla epämuodostunut...

Kaksi ruotsalaista sotilaspartiota oli toisistaan tietämättä tiedustelemassa tiheässä viidakossa.

Yhtäkkiä ne huomasivat toisensa, jolloin ensimmäisen partion johtaja huusi peloissaan:
- Me antaudumme!

Tämän jälkeen toisen partion johtaja puolestaan huusi:
- Me antaudumme!

Ensimmäisen partion johtaja huusi närkästyneenä:
- Me antauduimme ensin!

Muistoja armeijasta:
- Kääpälän Sirkka antoi vain kahdelle: minulle ja Karjalan Prikaatille.

Viisi korkea-arvoista upseeria oli matkalla sotaharjoituksiin. He huomasivat autonsa ikkunasta armeijan kuorma-auton, joka oli juuttunut liejuun.

Upseerit päättivät iskeä saappaansa saveen, kääriä hihansa ja auttaa auton takaisin kovalle maalle. Aikansa hikoiltuaan ja uurastettuaan he onnistuivatkin.

Yksi upseereista kysyi autonkuljettajalta:
- Olipa yllättävän raskasta! Mitä sinulla oikein on kyydissä?

Kuljettaja vastasi:
- Kolmisenkymmentä sotamiestä.

Mitä Paul Tibbets sanoi kun tiputti pommin Hiroshimaan?
- Kylä lähtee!

Mikko Alatalo soitti kitaraa ja sai potkut armeijasta.
Hänestä tuli kuitenkin Kansanedustaja ja tunnettu muusikko...

Sotaharjoituksissa joku heitti vääpeliä kävyllä ja tämä hirmustui ja huusi:
- Kaikkien lomat on peruttu, kunnes syyllinen saadaan selville!

Mutta kävyn heittäjää ei löytynyt, vaikka vääpeli kuinka uhkaili.

Niinpä hän muutti ovelana miehenä taktiikkaa ja sanoi:
- No, korpraali Konttinen. Teitä minä en rankaise, jos kerrotte syyllisen.

Konttinen vastasi:
- Minä se olin, herra vääpeli.

Alokas Nönnönöö oli armeijan tulotarkastuksessa. Lääkäri huomasi hänen rinnassaan ison läiskän.

Lääkäri kysyi:
- Mikä tuo on?

Alokas vastasi:
- Syntymämerkki.

Lääkäri:
- Onko se ollut siinä pitkäänkin?

Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.

Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:

- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.

Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.

Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.

Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:

- Tämä se on!

Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.

Mitä yhteistä on seksillä ja intillä?
- Molemmat tuntuvat sitä paremmalta, mitä lähempänä loppua ne ovat.