Mikä saa minut aina hymyilemään?

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Nuori nainen oli menossa gynekologille ensimmäistä kertaa.
Oman nimen kuultuaan, hän tepasteli sisään huoneeseen hieman jännittyneenä.

Nainen alkoi riisumaan vaatteitaan ja samalla nopeasti koko huoneen vilkaistuaan, hän ei löytänyt paikkaa johon voisi vaatteensa laittaa.

Niinpä hän kysyi lääkäriltä kohteliaasti, mihin voisi vaatteensa mahdollisesti laittaa, johon lääkäri vastasi hieman virnistäen:

- Voit laittaa ne tohon minun vaatteitteni päälle.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.

- Tohtori, paljonko elinaikaa minulla on jäljellä?
- Kymmenen.
- Vuottako? Minähän ehdin tehdä siinä ajassa vaikka mitä!
- Yhdeksän... Kahdeksan...

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen lääkäri vertailee tekemiänsä leikkauksia.

Ruotsalainen kehaisee:
- Kerran ompelin erään naisen jalan kiinni ja se oli niin hyvin ommeltu että samasta naisesta tuli balleriina.

Norjalainen vastaa:
- Kerran yhdestä miehestä tuli viulisti kun olin ommellut hänen kätensä niin hyvin kiinni.

Siihen suomalainen sanoi että:
- Onhan minullakin ollut vastaavia tapauksia mutta kerran eräästä onnettomuudesta jäi vain silmälasit ja hevosenperse ja minä tein niistä vielä kansanedustajan.

Vihtori oli hoidettavana psykiatrisessa hoitolaitoksessa.

Yöhoitaja piipahti hänen huoneessaan ja totesi, että Vihtori oli kiinnittänyt peltisen pesuvadin seinälle roikkumaan, pohjapuoli huoneeseen päin.

Kun potilas näytti olevan hereillä, yöhoitaja kysäisi:
- No minkäs vuoksi Vihtori on kiinnittänyt pesuvadin seinälle roikkumaan?

- Se on minun seinäkelloni, kun muutakaan ajannäyttäjää ei minulla ole.

- Vai niin... No, osaakos hän nyt sitten sanoa, paljonko kello on tällä hetkellä?

Vihtori otti yöastian ja pamautti sillä vatia niin että seinä tärisi. Naapurihuoneesta kuului huuto:

- Jumalauta! Kello on puoli kaksi yöllä ja taas se hullu hakkaa seinään!

Mikä on hierojan pahin painajainen?
- Suvi Teräsniska

Mies meni lääkärin vastaanotolle ja istahti lääkärin huoneessa olevaan tuoliin.

Ennen kuin mies kerkesi sanoa mitään vaivastaan, lääkäri tokaisi hänelle:
- Sinun pitäisi lopettaa masturbointi!

Johon mies vastasi huudahtaen:
- Ja minkäköhän takia?

Lääkäri:
- Jotta minä voisin alkaa tutkimaan vaivaasi.

Virtanen, nuori ja menevä lääkäri, oli muutamankin kerran erehtynyt liian läheisiin tekemisiin kauniimpaa sukupuolta edustavien potilaidensa kanssa.

Ajoittain asia vaivasi Virtasta, mutta silloin pieni ääni sisimmässä vakuutteli:

- Kaikillehan näin on käynyt. Aikuisiahan me ollaan. Ja eihän siitä haittaakaan ole ollut. Mielelläänhän ne naisetkin on mukana olleet. Mitäpä se haittaa.

Yleensä Virtanen onnistui sen vielä pienemmän äänen hiljentämään. Sen, joka jutteli:

- Virtanen, sä oot jumalauta patologi...

Kaksi lääkäriä keskustelee.

- Minä menetin lempipotilaani.
- Sääli, Miksi hän kuoli?
- Ei hän kuollut... Hän parani.

Nuori vastavalmistunut lääkäri, sai ensimmäisen työpaikkansa syrjäisestä kylästä.

Kylän vanha eläköityvä lääkäri otti nuoren lääkärin mukaansa kotikäynneille oppimaan työtä käytännössä.

Ensimmäisessä talossa vanha mummo valitti lääkärille polttavaa tunnetta rinnassa.

Lääkäri tutki mummon ja sitten vahingossa pudotti stetoskooppinsa lattialle. Hän konttasi etsimään sen ja noustuaan sanoi mummolle:

- Sinulla on voimakasta närästystä. Suosittelen ettet syö sitrushedelmiä kuten appelsiineja, ainakaan kuukauteen.

Mummo siunaili, että hän tosiaan oli viimeaikoina herkutellut appelsiineilla.

Nuori lääkäri ihmetteli, että kuinka vanha lääkäri oli päätynyt niin nopeasti asian ytimeen.

Vanha lääkäri opasti:

- Huomasit varmaan, kun pudotin stetoskooppini, niin tein sen tarkoituksella. Kun kumartelin ja muka etsin sitä, vilkaisin varkain ympäristöä samalla. Huomasin, että hänellä oli keittiökomerossa jätesanko täynnä appelsiininkuoria... Muista sinäkin tämä kikka, varsinkin kun et tunne vielä potilaitasi.

Seuraavassa paikassa vanha lääkäri antoi nuoremman hoitaa homman.

Talon rouva oli yksin kotona kun mies oli työmatkalla. Rouva valitti unettomuutta ja voimakasta väsymystä ja selkäkin oli kipeä.

Nuori lääkäri päätti kokeilla oppimaansa kikkaa ja pudotti stetoskooppinsa ja kumartui etsimään sitä.

Sitten hetken pohdittuaan, hän sanoi rouvalle:

- Rouva hyvä, te olette ylirasittunut. kehoitan teitä luopumaan vapaaehtoistyöstä seurakunnassanne ainakin kuukaudeksi.

Myöhemmin vanha lääkäri ihmetteli, että miten nuori vieraspaikkakuntalainen lääkäri osasi niin hyvin osua asian ytimeen ja että hän oli täysìn yhtä mieltä diagnoosin kanssa.

Nuori lääkäri vastasi:
- Helppoa! Noudatin konstianne ja nostaessani stetoskoopin, näin kylän pastorin lymyilevän sängyn alla.