Mikä saa minut aina hymyilemään?

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

- Omatoimisesti noin 10 tuntia sitten pahoinpidelty.

- Potilas autonkuljettaja. Muutoin terve.

- Pärjäilee kotona täysin omatoiminen siivooja kerran viikossa.

- Tullut tunne, että pää puolittunut ja lopettanut lääkityksen.

- Huumeiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä lääkitystä.

Mitä psykiatri sanoi lenkkimakkarasta maistettuaan sitä?
- Ei hullumpaa.

- Teillä on erittäin korkea verenpaine, lääkäri kertoi potilaalle.
- Tiedän, se taitaa olla sukuvika.
- Isän vai äidin puolelta?
- Vaimon.
- Kuinka teidän korkea verenpaineenne voi johtua vaimonne suvusta?
- Teidän pitäisi tuntea joku siitä porukasta.

Tässä hyvä neuvo kaikille jos oksettaa, eikä siitä huolimatta tule, vaikka työntää sormet kurkkuun.

Muuan lääkäri neuvoi potilastaan:
- Laita sormet kurkkuun ja toiset peräaukkoon. Jos ei tule oksennus, niin vaihda sormien paikkoja!

Potilas teki työtä käskettyä ja kun alkoi vaihtamaan sormien paikkoja, oksennus tuli hyvin jo kesken vaihdon. Kannattaa kokeilla.

Pertti heräsi eräänä aamuna ja hänen penikseensä sattui todella paljon. Hän ei kerta kaikkiaan tajunnut, mistä kipu saattoi johtua sillä hän ei ollut tehnyt mitään vaarantaakseen sukukalleuksiaan.

Pian hänelle selvisi, että kipu oli erityisen sietämätön, kun hän pissasi.

Kärsittyään koko aamun huolestuneena Pertti päätti lopulta soittaa terveyskeskukseen ja varata ajan itselleen.

Juuri kun hän oli soittamassa, Pertin vaimo ilmestyi huoneeseen.

Vaimo kehoitti:
- Muista, ettet käytä rumia sanoja kun soitat, heillä on naispuoliset sairaanhoitajat terveyskeskuksessa ja he loukkaantuvat varmasti, jos puhut siveettömästi.

Epätoivoinen Pertti kysyi:
- Kyllä, mutta miten minun pitäisi sitten selittää asiani? ”Sieltähän” minua sattuu!

Voimo kehoitti:
- Voithan sanoa, että kipu on käsivarressasi ja kertoa sitten paikan päällä tarkemmin?

Pertti soitti terveyskeskukseen ja sai kaikeksi onneksi nopean vastauksen.

Pertti yritti selittää käyttämättä tuhmia sanoja:
- No niin. Minulla on ongelma… käsivarressani.

Sairaanhoitaja kuulosti mietteliältä ja kysyi:
- Miten nämä ongelmat sitten ilmenevät?

Pertti vastasi ajattelematta:
- Siihen sattuu kun pissaan…

Sydänkirurgi sai potkut
– Häneltä tuli jatkuvasti huonoa läppää.

Kuinka kauan sairaalassa kuluu lampun vaihtamiseen? 

-Puoli tuntia. Minuutti vaihtamiseen, 29 minuuttia kirjaamiseen ja tilastointiin.

Sähkön kova hinta näkyy jo teho-osastolla. Vastaanoton seinällä on lappu, missä lukee:

Tunnelin päässä näkyvä valo,
on säästösyistä sammutettu.

Eräs perisavolainen synnytyslääkäri kertoi kollegalleen erikoista kokemustaan.

Lääkäri kertoi:
- Kerran vastaanotolle oli tullut mustalaisrouva. Huomasi, että kaikki oli muuten kunnossa, mutta lapsi oli syntymässä väärinpäin. Eipä siinä muuta kuin mitä yleensä tehdään: Käännettiin lapsi toisinpäin.

Toinen lääkäri totesi:
- Harva sitä on päevystysvuoron lomassa kiäntännä rommaanin.

Mitä kirurgin ovessa lukee?
- Ma-su auki.

Mitä eroa on rektaali- ja kainalokuumemittareilla? 
- Maku.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.