


Yhteistyökumppanin mainos:


Kehonrakentaja meni bodaamaan kuntosalille ja parin tunnin hikisen punttitreenin jälkeen meni pukuhuoneeseen ja hänen kaikki vaatteensa oli varastettu...
Seuraavalla kerralla bodari laittoi vaatteensa samalle penkille ja päälle lapun, jossa luki:
- Älä vie vaatteitani, olen raskaan sarjan painija!
Hänen vaatteensa oli kuitenkin jälleen varastettu ja lappu oli käännetty toisinpäin ja siinä luki:
- Minä otin vaatteesi, olen pitkän matkan juoksija!
Lentokone teki pakkolaskun mereen, vain kaksi miestä ja yksi nainen pelastui autiolle saarelle.
Meni viikko ja nainen sanoi:
- Nyt saa tää sikailu loppua!
Ja nainen tappoi itsensä.
Meni viikko ja toinen miehistä sanoi:
- Nyt saa tää sikailu loppua!
Ja mies hautasi naisen ruumiin.
Meni viikko ja toinen miehistä vuorostaan sanoi:
- Nyt saa tää sikailu loppua!
Ja kaivoi ruumiin ylös.
Miksi lehmät ei lennä?
- Koska ne ovat kuullut että lintujakin ammutaan.
Koiran nimi on Reikä ja talon nimi on Peppu,
reikä katoaa ja talon omistaja soittaa poliiseille ja sanoo:
- Olemme täällä pepussa emmekä löydä reikää.
Pariskunnan vauva on suvulle esiteltävänä.
- Kumman näköinen se on?
- No on kyllä, mutta onneksi on kuitenkin terve.
Salokylän opettaja huomasi, että poikien ulkohuussin sisäseinään oli piirretty pimpin kuva.
Syyllisten paljastuttua opettaja määräsi poikien poistamaan töherryksen käsityöluokan höylillä välitunneilla.
Kun poikia ei alkanut kuulua, opettaja alkoi kysellä oppilailta missä pojat mahtavat olla.
Vastauksena kajahti:
- Ne jäivät sinne vittua höyläämään.
Vuoden 1000 ja risat tienoilla joukko Ruotsissa ryöstöretkellä olleita suomalaisia joutui ruotsalaisten viikinkien vangeiksi.
Kuningas Eerik Verinen tuumi mitä tehdä. Helpointa olisi panna päät poikki tai myydä vangit orjiksi. Kuningas ajatteli kuitenkin, että hän voisi suojata valtakuntaansa suomalaisten rosvoretkiltä kiduttamalla näitä ennenkuulumattoman kauhealla tavalla. Sitten heidät voisi päästää kotiin varoittavina esimerkkeinä.
Kuningas Eerik Verinen kutsui luokseen pääkiduttajansa Orm Kyysilmän määräten tämän suunnittelemaan kaikkia entisiä hirveämmän kidutuslaitteen.
Laite valmistui aikanaan. Siinä oli avanto ja rannalle rakennettu pieni hirsimökki, jossa oli tuliseksi kuumennettu kivikasa ja lautatelineet. Lautatelineillä oli kasa oksakimppuja, jotka oli tuotu lampaille varatusta kerppuvarastosta.
Kidutus alkoi kuningas Eerik Verisen edessä. Suomalaiset pakotettiin riisuutumaan ja ajettiin keihäillä pistellen lautatelineille. Kivikasalle heitettiin vettä, jolloin suomalaiset olivat läkähtyä höyryyn. Savun ja höyryn seassa heidän oli pakko ruoskia toisiaan oksakimpuilla.
Vähän ajan kuluttua suomalaiset ajettiin kuumuudesta avantoon uimaan. Muutamat pakotettiin jopa pyörimään lumessa. Sitten suomalaiset ajettiin taas kuumaan hirsipirttiin ruoskimaan toisiaan ja sieltä jälleen avantoon.
Näin jatkettiin kymmenkunta kertaa. Kun kidutus loppui ja vähissä hengissä olevat suomalaiset lähetettiin uhkausten saattelemina kotiin, kuningas Eerik Verinen otti ranteestaan kultarenkaan, antoi sen Ormille ja sanoi:
- Mainiota työtä! Tätä opetusta suomalaiset eivät tule unohtamaan ainakaan tuhanteen vuoteen!
Mies oli ollut lomalla Tunisiassa. Kaverit kysyivät, mitä hän söi siellä.
Mies vastasi:
- Kuskusta.
Kaveri:
- Miltä se maistui?
Mies:
- Siltä, miltä kuulostaakin!
Vanha Neuvostoliittolainen partahöylä oli niin nerokas, ettei siinä tarvinnut edes vettä eikä partavaahtoa:
Vesi tuli silmistä ja vaahto suupielistä.
Talon väki oli jo käynyt saunassa ja piika meni heidän jälkeensä.
Siinä lauteilla istuessaan hän tuli miettineeksi, vieläkö jalat taipuisivat niskan taakse. Taipuivathan ne, mutta eivät lähteneetkään pois, vaikka kuinka yritti.
Pikku-Mikko laitettiin katsomaan syytä piian saunassa viipymiseen. Varovasti Mikko kurkisti ovenraosta ja huomasi piian ihmeellisessä asennossa lauteilla ja kaiken lisaksi piialta pääsi pieru.
Hätääntyneenä Mikko juoksee vanhempiensa luokse ja huutaa:
- Menkää äkkiä appuun. Siellä piika reppii perseensä, sillä on jo silakanpittuuven verran revenny ja lissää ratkee...











