


Yhteistyökumppanin mainos:


Rosvo-Roope oli joutunut kiven sisään.
Vankilan johtaja selosti uudelle tulokkaalle, että jokaiselle pyritään vankilassa antamaan ammattia vastaavaa työtä.
Vankilanjohtaja:
- Eikö olekkin hyvä homma? Mikäs teidän ammattinne olikaan?
Roope:
- Kyllä vain, on hienoa. Minä olen suorittanut mm. vartijan perustutkinnon.
Tuomari tutki syytetyn papereita.
- Onpas teillä melkoinen rikosrekisteri. Murto, varkaus, pahoinpitely, ryöstö, raiskaus, raiskaus, raiskaus, raiskaus...
- Joo, mulla kesti aikansa ennen kuin tajusin, mihin kannattaa erikoistua.
- Miksi sinä jouduit tänne vankilaan?
- Jouduin monopoli-yhteiskunnan uhriksi.
- Miten niin, keititkö viinaa?
- Valtio ei sietänyt sitä, että minulla oli oma setelipaino.
Late tuli vankilassa uskoon.
- Ai kehen?
Rouva Virtanen oli loistavalla tuulella:
- Ajatelkaapas, poikani on tullut kotiin! Hänet oli tuomittu kymmeneksi vuodeksi Kakolaan, mutta hän on käyttäytynyt niin siivosti, että hän pääsi pois nyt, kahdeksan vuotta istuttuaan!
Naapurin rouva huudahti innostuneena:
- Kylläpä te mahdatte olla hänestä ylpeä!
En voinut uskoa että isäni, joka oli töissä kilpitehtaalla, oli varas.
Mutta kotona huomasin, että kaikki merkit viittasivat siihen.
Vanginvartija haettiin kuulusteltavaksi vankilanjohtajan luokse.
Johtaja karjui:
- Kuinka on mandollista, että vanki numero 31 on päässyt pakenemaan?
Vartija änkytti:
- Hänellä oli avain...
Johtaja:
- Hän siis varasti sen?
Vartija:
- Ei, johtaja, hän voitti sen korttipelissä.
Vanki valitti toiselle:
- Se on sitä mun tuuriani, että mä tänne päädyin. Olin murtautumassa pankkiin, kun näin vanhan vartijan istumassa tuolilla. Löin häntä patukalla päähän.
Toinen vanki kysyi:
- Kuoliko hän?
Vanki:
- Ei. Hän heräsi.
Mikä on vankikarkurin ammattitauti?
- Pakokauhu.
- Sain kuusi kuukautta linnaa, kun ajoin liian hitaasti.
- Miksi ihmeessä.
- Auton omistaja sai minut kiinni.











