Ministeri talonmiehenä

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Määrittele politiikka:
– Se on taitoa johtaa sirkusta apinahäkistä käsin

Poliitikon iltarukous:
- Jumalani, anna sanojeni olla makeita ja tuoreita, sillä voi olla, että huomenna joudun syömään ne.

Kekkonen meni lähimpien alaistensa kanssa ravintolaan.

Tarjoilija:
- Mitäs presidentille saisi olla?

Kekkonen:
- Talon pippuripihvi, kiitos.

Tarjoilija:
- Entäs kasvikset?

Kekkonen:
- Kasvikset ottaa saman.

Perussuomalaiset, Vasemmistoliitto ja Kokoomus teki vaaliliiton.
Siitä tuli per.s. va. ko.

On jalkapallokenttä, pallo laitetaan keskipilkulle ja kulmalipuille asettuu Teräsmies, Tarzan, viisas Vihreä ja tyhmä Vihreä.

Tuomari viheltää pilliin. Kuka on ekana pallon luona?
- No, tyhmä Vihreä, koska muut on taruolentoja.

Mitä yhteistä on poliitikoilla ja krokotiileillä?
- Suuri suu, muttei korvia.

Sanna Marin voi todella huonosti herättyään edellisillan juhlien jäljiltä hirmuiseen päänsärkyyn. Hän painaa soittokelloa hälyttäen hovimestarinsa paikalle.

Sanna:
- James, kuka on oksentanut bilemekkoni rinnuksille?

Hovimestari vastaa:
- En osaa varmuudella sanoa, rouva pääministeri. Mutta epäilen kyseessä olevan sama henkilö, joka on paskonut teidän korkokenkiinne.

Sanna Marin pääsi Tampereen kaupungin toimistoon kesätöihin. Eräänä aamuna hän seisoi paperinivaska kourassaan onnettoman näköisenä paperisilppurin luona kun eräs työkaveri kulki ohi.

Työkaveri kysyi Sannalta:
- Tarttetko apua?

Sanna:
- Miten tää laite toimii?

Auttavainen kaveri työnsi paperit silppuriin, painoi nappia ja sanoi:
- Se on nääs näin yksinkertaista.

Sanna katsoi laitteen rouskutusta ihmetyksestä ymmällään ja kysyi:
- Upeeta! Kysysin vielä, miten saa noista papereista pomolle kopion?

Amerikkalainen kertoi suomalaiselle kotimaastaan:
- We have Donald Trump, Bob Hope and Johnny Cash.

Suomalainen kertoi vuorostaan amerikkalaiselle:
- We have Sanna Marin, no hope and no cash.

Timo Soini oli ulkoministeriaikanaan myös viikon työmatkalla Japanissa. Hän oli matkallaan enemmän kuin tyytyväinen.

Hänellä oli huoneena hulppea sviitti jossa hän saattoi rauhassa lepäillä. Häntä ei esimerkiksi vaivattu millään tyhjänpäiväisillä virallisilla tapaamisilla, kokouksilla tai tutustumiskäynneillä eri kohteisiin.

Ruokaa ja upeita aterioita sen sijaan kannettiin hänen eteensä pitkin päivää...

Matkaviikon päättyessä eräs japanilaisista isännistä lähestyi Soinia hienotunteisesti kysyen:

- Milloin mestari on oikein aikeissa otella?